Lissu

Maanantain UYKssa käynnin jälkeen aloin kovalla höyryllä siirtää ajatuksiani liiketoimintasuunnitelmaan eli Lissuun. Osa kysymyksistä oli helppoja (tai ainakin luulen niin) kuten mikä tuote on, kenelle sitä myydään ja millä viidellä lauseella sitä markkinoitaisiin vahvimmin. Toiset olivat vaiketa, kuten millaista yhtiömuotoa olin ajatellut, mitä lupia ja vakuutuksia tarvitsen ja miten olen suunnitellut kehittäväni yritystä. Myös kaikki rahoitus-, kannattavuus- ja myyntilaskelmat olivat vaikeita. Mielestäni eniten siksi, että Tuotteen tuotantokustannukset ovat vielä täysi arvoitus. On vaikea miettiä, mikä voisi olla varaston arvo, kate-% ja liikevaihto, kun sitä ei tiedä. Toisaalta esim. yrityksen perustamiseen liittyvistä kuluista, kirjanpitokuluista tai markkinoinnin kustannuksista minulla ei ole mitään tietoa, jonka perusteella voisin laskea, mitä kuluja yritykselle tulee ensimmäisen kuukauden aikana.

Sain Lissun hyvään kuosiin heti maanantaina ja kirjasin siihen vielä muutaman mieleen tulleen asian tänään. Nyt odotan UYKn neuvojan kommentteja. Toivottavasti ne ovat myönteisiä ja toisaalta hyviä.

Kävin kosmetologilla, ja tietysti kyselin hänen yritystoiminnastaan. Hänellä on toiminimi (yksityinen liikkeenharjoittaja) ja hänen tärkein neuvonsa aloittelevalle yrittäjälle oli, että pitää hankkia hyvä kirjanpitäjä. Kirjanpitäjän tulee plus- ja miinuslaskujen lisäksi seurata yrittäjän tilannetta ja ehdottaa kirjanpidollisia toimenpiteitä, joista on yrittäjälle hyötyä tai joilla yrittäjä välttää sudenkuoppia.

Lukiessani Alkavan yrittäjän perustamisopasta olen huomannut, että tiedän yritysasioista liian vähän. En edes tiedä, mitä en tiedä. Vilkuilin netistä yrittäjyyskursseja. En ainakaan ihan heti löytänyt muita kuin työvoimapoliittisena koulutuksena järjestettäviä kursseja. Neljän viikon 9-16 kurssi käsittelee pintaraapaisuna kaikkia asioita. Siinä oppisi varmaan hyvin mitä ei tiedä. Tämä aikataulu ei kuitenkaan käy ja tuskin sitä saa mitenkään soviteltuakaan, työvoimapolitiikan puoli on aina niin jäykkää. Siihen ikinä törmänneet tietävät varmaan... Aikuiskoulutuskeskuksessa näyttäisi myös olevan kurssi, jonka kestosta ei ole tietoa, mutta laajuus on 40 ov. Tämä vastaa aika rankan yliopistolukuvuoden opintoja. Tai vastasi ainakin kun minä olin opiskelijana. Taitaa olla vähän liian yksityiskohtaista puolestaan.

Jos päädyn perustamaan yrityksen ja myymään Tuotetta, täytyisi varmaan jo vähän etukäteen valmistautua tähän yrittäjyyspuoleen. Eli en voisi jättää kurssia ensi syksyyn. Kesäksi varmaan kaikki kurssit pitää taukoa. Ehkä UYKn neuvoja osaa auttaa tässäkin.

Jippii, iloisia uutisia! :)

Tapaaminen Uusyrityskeskuksessa oli tänään. Olo oli kuin työhaastatteluun menijällä. Paikka oli keskustassa ja jännitin, että jos en löydä parkkipaikkaa nopeasti, en ehdi ajoissa tapaamiseen. Löysin ja ehdin kuitenkin.

Keskuksessa selitin asiani henkilökohtaiselle neuvojalleni. Hän ei nauranut vaan suhtautui positiivisesti ja sanoi, että olisi itsekin tarvinnut tuotteen (tästä lähtien kutsun ideoimaani tuotetta Tuotteeksi. Aikanaan sitten kerron, mistä oikein on kyse) ja kertoi omista kokemuksistaan, joita en ollut huomannut ajatella ollenkaan. Sitten hän nopeaan tahtiin kertoi Tekesin ja ely-keskuksen rahoitusmalleista. Rahoitusta voi hakea, kun on liiketoimintasuunnitelma. Kotikaupungissani on Aalto-yliopiston osasto, joka tarjoaa suunnittelu- ja muotoilupalveluja yrityksille. Kun rahoitus on kunnossa, voin ottaa sinne yhteyttä ja heillä on taas kontakteja valmistajiin prototyypin valmistamiseksi. Tämä tuntuu käyvän vähän liian näppärästi??

Liiketoimintasuunnitelmaa varten on verkkotyökalu. Uusyrityskeskuksen neuvoja lukee ja kommentoi suunnitelmani. Varsinaisesti ideani punnitaan rahoitusta haettaessa: huonot ajatukset eivät kuulemma saa tukea. Tekesin tuki on 70 % projektissa ja parasta on se, että omaa 30 % ei tarvitse olla käteisenä, vaan se voi olla yritykseen sijoitettua aikaa. Ja tosiaan sen jälkeen voin esitellä ideani suunnittelupalveluille ja hommaa lähdetään työstämään yhdessä. Kuulemma ei suunnitelmien tarvitse edes olla senttimetrin tarkkuudella olevia piirustuksia, vaan selostus ja pari esimerkkiä riittävät.

Kyse tuntuu olevan valtion rahojen pyörittelystä paikasta toiseen. Uusyrityskeskus on valtion rahoittama. Tekesin rahat tulee valtiolta. Valtion rahoilla ostaisin suunnittelupalvelua yliopiston muotoilukeskuksesta, joka on valtion laitos sekin. En silti valita. En ajatellut, että uutta tuotekehittelyä ja yritysmahdollisuutta tuettaisiin näin hyvin. Neuvojan kanssa kaikki kävi vähän liiankin nopeasti. Kollega kutsuttiin naapurihuoneesta neuvotteluun ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Lopussa sain kysyä omat kysymykseni, jotka oli onneksi kirjoittanut paperille, muuten en varmaan olisi muistanut, mikä askarrutti. Vastaukset kyllä olivat selkeitä ja tietoa ja osaamista selvästi löytyy.

Kun prototyyppi on valmis, on aika pohtia tuotesuojausasioita sekä tuotantokustannuksia ja mahdollista myyntihintaa ja sitä kautta sitä, olisiko Tuotteessa aineksia kuluttajakauppaan. Rahoitusta haettaessa en ilmeisesti voi enää olla yksityishenkilö vaan ainakin pitää olla yksityinen elinkeinonharjoittaja. Tämän voi myöhemmin vaihtaa osakeyhtiöksi.

Eli, kukaan ei nauranut, ja se on jo puoli voittoa :) Eikun Lissua vääntämään.

Valmistautumista

Olen edelleen pohtinut, miten valmistautuisin Uusyrityskeskuksessa käyntiä varten.

Soitin kaverille ja kyselin, miten heidän yrityksensä oli löytänyt muotoilijan, kun sitä oli tarvittu, ja että onko antaa mitään neuvoja. He olivat löytäneet omansa Aalto-yliopiston yhteistyöprojektin kautta. Asiat kulkevat eri tavalla, kun on jo toimiva yritys, joka käsittääkseni tuottaa myös voittoa, eli on rahaa projekteihin. Totesimme, että muotoilijan pitäisi olla sellainen, joka on valmis muokkaamaan suunnitelmiaan sen mukaan, miten tuotteen tuotanto toimii järkevästi. Myös muotoilijan pitäisi olla valmis ottamaan huomioon tuotteen loppuhinta. Lopuksi vitsailimme, että kehen ottaisin yhteyttä ensimmäkseksi; Stefan Lindforsiin, Ristomatti Ratiaan vaiko Eero Aarnioon. Oikeasti se taitaa mennä niin, että yritän etsiä rahan tarpeessa olevan opiskelijan Aallosta. Katselin jo vähän, minkälaisia osastoja siellä on, löytyykö ketään potentiaalista yhteyshenkilöä. Kysyin myös toiselta, taiteellisemmalta kaverilta, tunteeko hän ketään muotoilijaa. Mutta kuulemma tuttuna on vain korusuunnittelija, jolla on jo kädet täynnä työtä. Mahtaisiko kolmannen kaverin arkkitehtivanhemmat tietää ketään??

Mies otti illalla pari valokuvaa, joissa olen tilanteessa, johon tuoteideani toisi helpotusta. Mikäli tarpeen on, näytän niitä ja muutamaa netistä löytämääni kuvaa selostaessani ideaa Uusyrityskeskuksessa. Etsin myös taustatietoa tilastoksi netistä. Taidan yhdistää ne muutaman slaidin powerpointiin, jonka voin ottaa esiin jos joku kysyy.

Käyn harvakseltaan kerhossa, jossa käy paljon tuotteeni kohderyhmään kuuluvia ihmisiä. Kysyin siellä, voisinko tuoda tuotteeni näytille markkinointimielessä, jos tästä ikinä tulee jotain. Sain luvan. Markkinointi kerhon tiloissa on sallittua ja muutkin myyvät siellä tuotteitaan.

Eli olen nyt:
-löytänyt potentiaalisen rahoittajan
-pohtinut kohderyhmää
-suunnitellut markkinointia moneltakin kantilta
-kysellyt vinkkejä muotoilijoista

Uyk:n sivuilla suositeltiin, että tuotteen kohderyhmälle tehtäisiin jonkinlainen, edes pienimuotoinen kysely, jossa tuotteen menekkiä ja elinkelpoisuutta hieman kartoitettaisiin. Mutta en haluaisi paljastaa ylimääräisille ihmisille tuoteideaani. Voisin ehkä kysellä lähimmän piirin ihmisiltä, mutta onko otos silloin tarpeeksi suuri?

Olen toivottavasti paljon viisaampi maanantain tapaamisen jälkeen. Toivottavasti tiedän silloin, onko pakko heittää kirves kaivoon vai voiko porskutella eteenpäin.

ps, sain toisenkin keittiön tuolin viimein maalatuksi. Mies kokosi ja laittoi pehmukkeet jalkoihin.

Mitä mukaan Uusyrityskeskukseen?

Olen pohtinut edelleen, miten pitäisi valmistautua tapaamiseeni Uusyrityskeskuksessa. Mulla on nyt netistä katsottuna muutama esimerkkikuva sekä pari esimerkkikuvaa kotoa livetilanteessa. Raha-asioita en ole oikeastaan valmistautunut esittämään, koska juuri niistä haluan kysyä, kun sinne menen. Katselin Leijonan luola USA:ta, vaikka en olekaan vielä siinä tilanteessa, että yrittäisin myydä ideaani/yritykseni toimintaa rahoittajille.

Uusyrityskeskuksen sivuilla on näköjään jonkinlaista selostusta. Tähän olisi ehkä pitänyt tutustua jo aiemmin. Ehdin nyt kuitenkin lukaista sitä: "Yrittäjänä vapauden myötä lisääntyy vastuu omasta onnistumisesta. Menestyksekäs liiketoiminta edellyttää velvollisuuksien täyttämistä ja motivaatio työhön täytyy pystyä säilyttämään. Joskus yrittäjyys voi tuntua yksinäiseltä. Siksi on tärkeää, että yrittäjyys lähtee kovasta halusta tehdä työtä." Olen kyllä vähän laiska. Mahtaako tämä olla mun juttu ollenkaan... Joka toinen kerta, kun ajattelen ideaani ja yrityksen perustamista, minua melkein naurattaa. Joka toinen kerta taas ajattelen, että kyllä tämä voi olla ihan hyvä juttu ja onnistuakin. Luulen, että sellaiset "oikeat" yrittäjät ja ideoijat uskovat asiaansa raudanlujasti. Enpä tiedä.

Yrittäjän perustamisoppaassa kerrotaan, miten yritys käytännössä käynnistetään ja mitä pitää pohtia ja tehdä rahoituksen saamiseksi (siis liiketoimintasuunnitelma). Mutta ei siellä kerrota, kuka auttaa, kun pitää löytää muotoilija tekemään todeksi ideani siten, että tuote on kaunis, toimiva, sopiva teolliseen tuotantoon ja vielä hinnaltaan sopiva (tämä lienee vaikein kohta).

Suurimmat huoleni tässä vaiheessa ovat:
*tuoteideani onkin oikeasti huono
*en yhtään tiedä, miten löytäisin muotoilijan ja tavaran tekijän
*minulla ei ole yhtään rahaa sijoitettavaksi yritykseen (tililläni on n. 1000e) eikä asuntolainan myötä myöskään halua ottaa lainaa yrityksen aloittamiseksi
Näihin asioihin haluaisin erityisesti paneutua, kun menen keskusteluun ensi maanantaina.

Ja sitten pinnallisempiin aiheisiin: kävin kampaajalla muodonmuutoksessa, tyylini todella kaupasikin jo päivitystä. Nyt voin siistin näköisenä mennä tapaamiseen. Ulkonäöllä on suuri merkitys omaan itsevarmuuteen suurella osalla naisista.

Päässä kiertää

Nyt kun asia on edes jollain lailla laitettu rullaamaan, ajatukset tuotteeseen ja yritykseen liittyen pyörivät melko lailla päässäni. Tuoteideaa olen kehitellyt jo pitempään, joten se ei niinkään, mutta markkinointi. Kenelle yrittäisin tuotetta myydä? Sain jo uusia ideoita mainoskuvauksiinkin. Mutta mistä löytäisin sopivia, eri ikäisiä malleja kuvauksiin ilmaiseksi? Täytynee kysellä kavereilta, jos ikinä siihen asti tässä yrityshommassa päästään. Mitä kautta lähtisin tuotetta myymään? Olen taas aivan asioiden edellä.

Kaverini Tuomas on ollut keksimässä Biolanin Ilo-kasvatussarjan tuotteita ja tehnyt kokeiluja kotonaan sekä yhteistyötä sarjan muotoilijan, Katie Bednarzin kanssa. Häneltä taidan kysellä, miten asiaa hoidetaan, kun kehittäjänä (ja varmaankin myös maksajana) on jo valmiiksi toimiva ja tuotekehitystä harrastava teollinen yritys.

Koska odottavan aika (odotan siis tapaamista Uusyrityskeskuksessa, se on vasta viikon päästä) on pitkä, olen kirjoittanut asioita pois päästäni surraamasta sitä mukaa kun niitä on sinne ilmaantunut. Niinpä asiat ovat epämääräisesti jäsenneltynä ruutupaperilla. En tiedä, miten valmiiden suunnitelmien ja laskelmien kanssa keskukseen yleensä mennään, mulla ei ainakaan mitään ekseleitä ole mistään. Mutta luulisi, että siellä sitten neuvovat?

Siihen asti ei auta kuin elää arkea eteenpäin. Mulla on ollut kauan kesken tuoliprojekti: maalaan pari keittiön kulahtanutta valkoista Ikean tuolia vaaleanvihreiksi. Sain idean sisustuslehdestä. Vihreän sävy löytyi keittiössä olevista, lahjaksi saaduista pikkutauluista ja sopii keittiöön muutenkin sekä on ihanan keväinen (kai keväästä saa jo haaveksia?)

Hajotin osiin, hioin, maalasin kahteen kertaan Tikkurilan Empire-kalustemaalilla ja kokosin. 0,225 l:n purkki muuten riitti tarkkaan kahteen tuoliin, jäljelle ei jäänyt kuin tippa. Projekti kesti hajotuksesta tähän päivään varmaan kaksi kuukautta... Mulla on ollut tarkoituksena maalata vielä kaksi samanlaista tuolia haalealla vaaleanpunaisella (kyllä, karkkikeittiö), mutta voi olla, että se osoittautuu liian työlääksi.

Nyt se alkaa

Perjantaina aamulla, maatessani vielä sängyssä, päätin että nyt on aika kokeilla, miten oma tuoteideani kantaa. Puolitoista vuotta sitten sain idean mummulani saunassa istuessani ja olen sitä pyöritellyt. Mies lähti aikaisin töihin ja heräsin oven kolinaan. Kun sitten vielä makasin sängyssä, aloin pyöritellä vakavissani oman tuotteen kehittämiseen ja yrityksen perustamiseen liittyviä ajatuksia. Ja päätin, että nyt se alkaa.
Nyt täytyy löytää tuotteelle muotoilija ja valmistaja, kohderyhmä, markkinointikanavat jne. Sain veljeltäni vinkin, että uusia yrityksiä varten on yrityskeskuksia ja niinpä kotikaupungistanikin löytyi uusyrityskeskus. Soitin tutulle miehelle, joka lupasi ryhtyä mahdolliseksi riskirahoittajaksi ja sitten soitin lehteen, jossa tuotettani luultavasti voitaisiin mainostaa. Mietiskelin parisen tuntia, että teenkö itseni ihan naurunalaiseksi. Sitten soitin Uusyrityskeskukseen, jossa vastannut nainen ei nauranut ja nyt olen menossa sinne juttelemaan asiasta 27.1, jippii.

Mies tuli töistä ja kerroin, että ratkaisevat alkuaskeleet on nyt otettu, mies onnitteli. Äiti tuli kylään ja kerroin myös sille. Kysyin kaveriltani, tietääkö se ketään muotoilijaa, joka voisi olla kiinnostunut, mutta ei se tuntenut.

Tänä aamuna valvoin taas ja suunnittelin, millaisia mainoskuvia tuotteestani pitäisi ottaa. Sitten kun se lopulta saadaan muotoiltua. Taisin siis mennä vähän asioiden edelle.

Mutta pääpiirteissään tämä blogi kertoo matkasta, joka kuljetaan ideasta mahdollisesti toimivaksi yritykseksi. Voi olla, että koko blogi loppuu lyhyeen (esim. siihen Uusyrityskeskuksessa käymiseen), mutta voi olla, että iloista päivitettävää löytyy raskaiden päivien joukkoon. Koska ideani on uusi, en halua heti alkuun kertoa siitä liikaa. Ja anonyymisti kirjoitan nyt alkuun, etten vain tekisi itseäni naurunalaiseksi (sitähän suomalaiset eniten pelkäävät).