Rahan tarve ja leijonan luola

Yritykseni on kohta tilanteessa, jossa aletaan tarvita rahallisia panostuksia. Se vähän jännittää tietysti. Itselläni kun rahaa ei ole mitenkään ylen määrin, ja jos olisikin, ne menisivät vilkkaasti vaikka uuteen sohvaan tai asuntolainen maksuun. Jos kukaan ei osta Tuotteita, menetän tietenkin niiden kehittelyyn ja markkinointiin kulutetut rahat kankkulan kaivoon. Sepä se taitaa olla se "yrittäjän riski".

Nytpä olenkin aivan uusin silmin katsellut tv-sarjaa Leijonan luola USA. Uusia ideoita saaneet yrittäjät esittelevät ideansa ja pyytävät sijoittajilta rahaa (ja neuvoja), ja antavat vastineeksi osan osakkeistaan tai harvoin rojaltia. Siinä kylläkin ihmisillä on jo valmiit tuotteet, joilla on todistetusti jotain myyntiä. Olen nähnyt ohjelmassa ainakin erilaisia ruokatuotteita, itse kiinnittyvän lahjapaperin (!), kosmetiikkaa, vaatteita jne. Eilen tarkistin muutamasta tuotemerkistä, ovatko ne oikeasti olemassa ja missä mittakaavassa, ja ainakin niillä oli komeat nettisivut sekä paljon jälleenmyyjiä.

Suomessahan pyöri tuo ohjelma myös kauan sitten nimellä Leijonan kita. Ainakin siinä oli mukana Toivo Sukari, Kyösti Kakkonen ja Lisa Sounio. Tuosta ajasta mieleen jäi vain miekkonen, jonka piti rakentaa jäävuori, ja johon Toivo Sukari lähti mukaan. Muistaakseni jäävuorta rakennettiin Ideaparkin pihaan. Vuosi oli 2007. Osa esittelyistä on näköjään katsottavissa youtubessa.

Uudempi versio oli keväällä 2013 esitetty Leijonan luola, jossa oli leijonina mm. Anne Berner ja Jorma Terentjeff.

Onko parempi jakaa osakkeitaan ja riskiä muille vai ottaa pankkilainaa? Vai hidastaa yrityksen kehittämistä rahapulan vuoksi? Tietysti palkasta voi aina nipistää satasen sieltä ja tuolta, mutta jos messuosaston pelkkä paikkavuokra on tuhansia euroja, se tuntuu aika toivottomalta.

Lehdissä on ollut aika paljon juttuja yhteisörahoittamisesta. Yritys tai yhteisö esittelee hankkeen, johon se kerää rahaa. Vastineeksi luvataan käyttöoikeutta, tuotteita tai muuta (yhteisöjen tapauksessa usein hyvää mieltä auttamisesta). Yksi yhteisörahoitusta Suomessa tarjoava taho on Mesenaatti. Kävin katsomassa, millaisia projekteja siellä on rahoitettavana: Pianismi taiteena-kirjan suomentamista (pyydetty 17 000, koossa 3 000 ja rapiat. Vastineena suomennettu teos (arvo 40e)), Synttäribileet-leikkihuone (pyydetty 10 000, koossa 149, vastineena mainostilaa yritykselle tai lahjakortti bileiden pitämiseen) ja eco-vaatteita (pyydetty 35 000, koossa 5 000 ja rapiat, vastineena oman merkin paitoja). Ei huonoa. Osa projekteista on saanut rahoituksensa kokoon määräajassa, osa ei. Esim. jalkapallolehti, arkeologiset kaivaukset ja valokuvakirja ovat onnistuneet. Taidenäyttelyn järjestäminen, muutama televisiosarja ja elokuva eivät ole saaneet rahoitusta. Monipuolisia projekteja ja mielenkiintoista luettavaa.

Syntymäpäiväkekkerit

Nuorin tyttösemme täytti menneellä viikolla vuosia ja tapahtumaa juhlistettiin tänään kaverikekkereillä. Paikalle oli ilmoittautunut pari maitoallergikkoa ja yksi viljaton, joten tarjoilun järjestäminen vaati normaalia enemmän päänvaivaa. Käytettävissä oli pihan marjasatoa, ja päädyinkin punaviinimarja-kermakakkuun ja punakarviais-marenkikakkuun. Kermavaahtoa tein soijakermasta.

Marenkikakun marengit tein tavallisella marenkiohjeella, johon käytettiin 4 valkuaista, 2,5 dl sokeria ja vajaa teelusikkaa etikkaa. Ohjeessa mainittiin pikkumarenkien kypsyvän kymmenessä minuutissa, mutta isoja marenkilevyjä paistoin tunnin 70 asteessa kiertoilmassa. Kuuman haihduttua huomasin niiden olevan vielä raakoja, joten paistoin vielä tunnin 50 asteessa. Kakun täytteeksi tuli soijakermavaahtoa ja karviaisia.

Kermakakun ohje on mummuni vanha:

4 munaa
150g sokeria
80g vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Mitä kauemmin jaksat vatkata, sitä parempaa tästä tulee. Mummu tekee kakun aina monitoimikoneella, koska sillä pitkäkin vatkaus käy kätevästi. Kuivat aineet lisätään ja kakkua paistetaan 200 asteessa n. 30 min tai vähän yli. Jos taikinaa jaksaa vatkata tosi pitkään, kakku nousee paistamisen aikana. Siksi itse virittelin leivinpaperista reunat kakkuvuokaani. Ensin meinasin teipata ympyrän kiinni, mutta epäilin, että uunin kuumuus voisi sulattaa teipin? Siksi päätin "liimata" suikaleet yhteen ruokaöljyllä.

Kostutukseen käytin viinimarjamehua. Kakun täytteeksi laitoin karviaissosetta maustettuna muutamalla murulla sokeria sekä soijakermavaahtoa. Päälle kermavaahtoa ja runsaasti punaisia viinimarjoja (jotka muuten sain naapurista, kiitos Irmeli). Vanhojen valokuvien inspiroimana laitoin koristeeksi vielä viinimarjapensaan lehtiäkin.

 

Marenkikakusta tuli makean ja kirpeiden marjojen liitto. Kermakakku oli vähemmän makea, ja kirpeät marjat toimivat siinäkin. Soijakermavaahto toimi kummassakin erinomaisesti. Tosin sitä sai vatkata aika kauan, eikä se siltikään tullut "kovaksi". Pysyi sentään kakkujen päällä. Maku siinä oli makea ilman sokeriakin, eli suolaisiin ruokiin ei selvästikään kannata laittaa.

Tässä lopputulos:

 

 

Kiitos juhlijoille :) Ja miehelle, joka tiskasi.

Seesteliving Oy on rekisteröity!

Seesteliving on siis yritykseni nimi. Ja Seeste oli tietysti se osa nimestä, joka aiheutti hankaluutta.

Yritykseni tarjoamien tuotteiden on tarkoitus tuoda ihmisten elämään seesteistä oloa. Seesteinen= tyyni, levollinen, onnellinen, tasapainoinen, valoisa. Muilla kielillä mm. serene, serein, sereno, lycklig, heiter. Seesteinen ei kuitenkaan olisi toiminut nimen osana, varsinkaan ulkomailla. Living yrittää viitata siihen, että tuotteeni tulevat valtaosin liittymään kotiin, elämään ja sisustukseen. Ainakin yksi lukuisista henkilöistä, jotka ovat soitelleet yritykseni perustettuani, oli aivan oikein tehnyt tämän johtopäätöksen. Hän vahvisti käsitystäni siitä, että -living on oikea pääte yritykselleni.

Nyt sitten miettimään ulkoasua.

Jälleen edistystä

Kyselin ympäriinsä, eikö aikomalleni nimelle todella ole mitään murremerkitystä tai jotain. Otin yhteyttä Lapin murrealueelta olevaan, että eikö vaikka joku poroerottelussa käytettävä termi täsmäisi haluamaani nimeen. Lopulta sain tietää, että Nykysuomen Sanakirjassa on kuin onkin yritykseni nimeen haluamani sana. Prh:n virkailija sanoi ottavansa yhteyttä, mikäli haluamani nimi ei tämän perustelun jälkeen mene läpi. Hän ei kokouksen jälkeen soittanut. Joten nimiasia on lähes varma! Odotan vielä virallista ilmoitusta, sitten voin julkistaa nimen kaikille :)

Tänään järjestyi myös yhteistapaaminen Tuotteen muotoilijan Nina Mäkelän ja todennäköisen valmistajan kanssa. Kokeilimme ja mittailimme samankaltaisia tuotteita, keskustelimme siitä, miten rakenne saadaan kestäväksi ja mitä liitoksia on hyvä käyttää. Puhuimme pintakäsittelystä ja mahdollisista kohdista, joista Tuote voisi olla asiakkaan itse helposti kahdesta palasta koottava. Sovimme alustavasta aikataulustakin jo :) Homma alkaa karkealla tyylin kartoituksella; kyselen muutamilta kohderyhmään kuuluvilta ystäviltä ja tutuilta heidän mielipidettään eri tyylisistä Tuotetta vastaavista tuotteista. Muutama lukijoistaki saa odotella kyselykirjettä spostilla, pysykää kuulolla! Testijaksoonkin saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi kohtapuoliin. Se koittanee ensi vuoden alussa.

Nimi ei vaan natsaa

Hartaasti odottamani kirje Prh:sta kolahti luukkuun perjantaina (sillä aikaa kun olin vetämässä vesiperää muistikirjan hankinnassa: miten voi olla niin vaikeaa yhdistää kaunis ulkoasu, hyvälaatuinen paperi ja helppo aukeavuus samaan yksilöön?). Repäisin sen kiireesti auki. Ja selvityksestäni huolimatta nimiehdotustani ei ollut edelleenkään hyväksytty. Samalla perusteella kuin ennen, se on sukunimi, joka ei tarkoita mitään muuta. Tämä siis vaikka olin lähettänyt sinne n. 10 kohtaa, joissa kyseinen sana esiintyy tavallisessa tekstissä, lainattuna eri-ikäisistä kirjoista ja lehtiartikkeleista. Perusteena oli, että tämä on "kirjailijoiden ja runoilijoiden käyttämää tekstiä". Mitä hittoa, kysyn vaan. Lisäharmia aiheutti se, että ainoalla keksimälläni erityylisellä nimelläkin on este: osittain saman niminen yritys (esim. ehdotukseni on kaunis päivä ja heidän yrityksensä on kaunis ilta) ja joka lisäksi toimii osin samalla alalla. (ei ihme, ettei yrittäminen ole Suomessa suosittua (?), kun jo nimenkin saaminen on näin vaivalloista.) Pitäisi vain laittaa pystyyn yritys, jonka nimi olisi suoraan nimeni ja kotikaupunkini. Tosin sitä olisi huono markkinoida ja mitä se kertoisi yrityksestäni tai tuotteistani.

En kuitenkaan vielä luovuta nimessä. Kuulemma vasta se, että sana löytyy sanakirjasta, tekee siitä "salonkikelpoisen". Niinpä aion viettää tunteja googlen ja tarvittaessa kirjaston uumenissa.

Päätän ruveta tässä kutsumaan toista tuoteideaani Tuote2:ksi. Olen sopinut ensi viikolla tapaavani sen tiimoilta mahdollisen valmistajan. Tuote2 on (luullakseni) helpompi nakki kuin Tuote: pystyn itse suunnittelemaan ja testaamaan sen. Eikä se ole niin kalliskaan. Taitaa silti vaatia useamman tuhatlappusen, joten syksyksi suunnittelemani matka kaverin luokse Sveitsiin taitaa tyssätä siihen...

Nyt pitäisi vielä päättää, haluanko lanseerata Tuote2:n ennen kuin Tuote tulee valmiiksi, vaiko kaiken yhdellä kertaa? No onhan tässä vaikka kuinka muitakin aukinaisia asioita, ei sillä. En varmaan pysty edes kuvittelemaan, mitä kaikkia. Taitaa olla aika sopia uudesta tapaamisesta yrityskummini kanssa.