Mallihymyn harjoittelua ja kuvia lehteen

Lähettelin muutama viikko sitten lehdistötiedotteita Syli-keinusta ja yrityksestäni yleensä. Tarkoituksena oli tuoda olemassaoloni edes jonkinlaiseen tietoisuuteen tai ainakin yrittää sitä. Olin aivan ikionnellinen, kun nuo tiedotteet poikivat yhteydenoton. Sen seurauksena minua haastateltiin elämästäni ja yritykseni alkuvaiheista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Lisäksi lehtijuttuun tarvittiin kuvia. Kuvien otto yritettiin ensin ajoittaa Kalliossa pitämäni Sylien esittelytilaisuuden kanssa samaan viikonloppuun, mutta kiireisestä aikataulusta johtuen se ei onnistunut. Kuvat päätettiin ottaa Vaasassa. Ohjeeksi sain, että päälle mukavat vaatteet.

Sitten vähän myöhemmin kävi ilmi, että kuvat otettaisiinkin meillä kotona. Lähetin kuvaajalle kuvia parista huoneesta etukäteen, ja sovimme kuvauspäivästä ja ajasta. Aloin vähän hermoilla. Onko kotimme tarpeeksi kuvauksellinen, entä minä? Mitä pitäisi laittaa päälle? Tutkittuani asiaa, ei pitäisi olla mitään kuviollista. No kaikki paitani ovat tietenkin kuviollisia... Alaosaksi minulla oli jo valmiiksi sopivan tummat farkut. Lisäksi tavoitteena oli romanttisen pehmeä tunnelma.

Pitkään harkittuani päädyin Doppwomanista hankittuun yläosaan. Neuletakiksi valikoitui ihanan pehmeän vaaleanpunainen neuletakki Sun of Gabalta. Aivan uusi vaatemerkki itselleni, muuten. Niitä oli kolmea eri mallia, yhdessä vaihtoehdossa oli hakaneulakiinnitys ja yhdessä vähän hupun oloinen piippukaulus. Mutta itse päädyin siihen, jossa on edessä iso ruskea nappi. Neuletakin alle valitsin More & moren valkoisen päällepäin yksinkertaisen näköisen paidan. Mutta kun sitä katsoo vähän tarkemmin, huomaa erittäin koristeellisen takaosan, se on ohutta, läpinäkyvää kangasta, joka on pliseerattu (käytetäänkö näin vanhanaikaista sanaa enää?), jopa erilaisille kuvioille. En ole nähnyt tällaista pliseerauskuviointia koskaan ennen. Materiaalina on uskomattoman pehmeä viskoosi. Laitan tähän kuvan erikseen More & moren sivuilta, koska meillä otetuissa kuvissa tuo takaosa ei näy ollenkaan. Tässä siis kyseinen paita takaa.

 

Kuvaukseen sopivat vaatteet olivat siis reilassa. Sitten kotia piti vielä raivata. Koska emme olleet vielä kuvaajan kanssa sopineet edes huoneen tarkkuudella, missä kuvat otetaan, päätin raivata suurimmat etukäteen ja pienemmät sitten, kun tietäisin, mistä kannattaa raivata.

                                                        Tässä Syli odottaa kuvaajan tuloa.

 

Kuvaaja Mikko Lehtimäki ilmaantui varusteineen sovittuun aikaan ja alkoi tarkastella kotiamme "sillä silmällä". Kuvauspaikaksi valikoitui olohuone. Kaikki valot sammutettiin. Tuntui, että kaikkia huonekaluja siirrettiin ja sitten keinu asetettiin huoneen keskelle. Istuin keinussa ja Mikko katseli näkymiä. Onneksi ei tarvinnut vielä poseerata. Sitten keinua käänneltiin milloin myötä-, milloin vastapäivään. Minun piti kaivaa esille villasukat ja sitten mietittiin, miten jalkojen pitäisi olla. Kuvausohje, jonka Mikko oli saanut, oli käsittääkseni melko yksityiskohtainen ja vaikea keinun muotoisen esineen kuvaamiseen. Melkoisen vääntämisen jälkeen päästiin ottamaan kuvia. Ja kylläpä mallin työ saattaakin olla hankalaa! Minulla itselläni taitaa olla yksi "kuvahymy", joka lähtee aina, kun valokuvia aletaan ottaa.  Naamani näyttää kaikissa kuvissa samalta, ainakin tuntuu siltä. Oikeat mallit nostavat kulmakarvoja ja siirtävät leukaa ja "esittävät" ilmeellään surullisesti hymyilevää, iloisesti hymyilevää ja riehakkaasti hymyilevää, ainakin mitä olen television realityohjelmista katsonut. Minä vain hymyilen.

 

 

 

Kuvia otettiin eri suuntiin ja vähän eri kulmista. Lopulta avuksi otettiin kaapista hakemani vauvalakana. Yllä oleva kuva ei ole Mikon ottama, niitä en ehtinyt edes vilkaista! Tulosta pääsemme ihailemaan 12.12. Kerron sitten kyllä, missä.

 

 

document.write(' ');

!-- ABILICOM -->

Sylit Helsingin sykkeessä

Osa onkin ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, että esittelin Syli-keinutuoleja pitkästä aikaa Helsingissä. Tilana oli Kemikaalicocktail-blogin pitäjän Noora Shinglerin työhuoneen aulatila Fleminginkadulla. Hyvä tila. Sopivan kokoinen, valoisa, isot ikkunat ja helposti saavutettavissa. Valmisteluihin kuului leipomista ja muiden tarjoiluiden hankkimista, kodikkaan rekvisiitan miettimistä ja aikataulujen yhteen sovittamista. Lähetin myös ilmoituksia esittelystä Facebookissa ja Instagramissa sekä valikoiduille ihmisille, joiden ajattelin olevan kiinnostuneita työnsä puolesta tai muuten. Uudet heleät Seesteliving-mainosflyeritkin valmistuivat juuri parahiksi.

Näissä kuvissa musta Syli-keinutuoli sisällä pe iltana ja turkoosi Syli kadulla la aamupäivällä.

Tarjoiluakin oli:

 

 

Esittelyssä Syliin kävi tutustumassa joukko ihmisiä, jotka antoivat innostavaa palautetta ja tarjosivat kontakteja eteenpäin, kivaa. Keksit, juotavat ja sohvalla istuminenkin kelpasivat. Kiitos kaikille kävijöille. Alla tunnelmakuvia lauantailta.

 

 

 

 

 

 

Tutustujien joukossa oli paljon naisten ystäväporukoita, jotka olivat kokoontuneet ympäri Suomen viettämään mukavaa lauantaita Helsinkiin :)

 

Esittelyn jälkeen oli kova kiire kotiin perheen luokse, vaikka haikeana katselinkin kauppoja ja kauppakeskuksia ohi ajaessani. Asuin aikanaan vuosia Kalliossa, ja senkin vuoksi oli haikeaa katsella huolettomia ja kiireettömiä ohikulkijoita. Nykyään huolettomalle ja kiireettömälle ajalle pitää erikseen varata aikaa kalenterista! Kotimatka meni kohtalaisesti pimeän, tihkun ja huonon hämäränäön yhdistelmästä huolimatta.

 

Lähettämieni ilmoitusten johdosta sain ERRRITTÄIN tervetulleen pyynnön/ehdotuksen, josta kuulette takuulla lisää tuonnempana.



Laitoskäyttäjiä vastasyntyneiden teholla Seinäjoella

Kuten jotkut ovat ehkä Facebookista ja edellisestä blogikirjoituksesta lukeneet, Seestelivingin tuotteita on ollut kokeilukäytössä Seinäjoen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla. Kokeilussa oli kaksi Syli-keinutuolia sekä imetystyynyt. Yleisimmät syyt teho-osastohoitoon ovat tuoreen vauvan hengitysvaikeudet, tulehdukset ja ennenaikaisesta syntymästä johtuva pienuus ja erityistarkkailun tarve. Olen itsekin päätynyt syntymäni jälkeen "keskolaan", kuten niitä osastoja silloin vielä kutsuttiin. Synnyin melkein kuukauden etuajassa ja painoni jäi jonkin tietyn rajan alle.
Osastolla keinua käyttivät äidit ja isät mm. kenguruhoidossa, eli pieni vauva laitetaan paidan alle, rinnan päälle, paljasta ihoa vasten. Kenguruhoitoa jatketaan joidenkin suositusten mukaan ympärivuorokautisesti (!) ja toisten mukaan hyötyjä saavutetaan jo 20-30 minuutin aikana. Joka tapauksessa hoitomuodosta on lukuisia myönteisiä tuloksia. Vaatii pitkää pinnaa ja hyvää asentoa pitää lasta paidan alla tunteja joka päivä. Vaan mitäpä ei tekisi oman pienensä eteen.

Keinutuoleista tuli positiivista ja negatiivista palautetta, kuten odottaa saattaa, sekä kehitysehdotuksia :) Aloitetaan kerrankin negatiivisesta.
- Keinuun toivottiin niskatyynyä (sitä on nyt jo toivottu useaan otteeseen. Kunhan keinun ja imetystyynyjen myynti saadaan kunnolla vauhtiin, alan suunnittelemaan niskatyynyjä)
- Keinu tuntui kovalta pitkään istuttaessa (kokeilijoilla ei ollut käytössä lampaantaljaa, se kun ei laitosoloihin sovi puhdistettavuuden rajoitusten takia). Syli-keinuun on siis tästä lähtien saatavilla laitosoloihin sopiva (= toistuvasti pestävä) istuinpehmuste istuinosaan sekä haluttaessa se ulottuu myös selkänojaan. Tälläinen pehmuste valitettavasti peittää selkänojan kauniit helmet. Pehmusteissa käytetään samoja kankaita kuin imetystyynyissä.
- Kun lapsi oli vanhemman sylissä, pelotti, meneekö keinu ympäri. Tästä palautteesta olin pettynyt, koska keinu on minun halustani suunniteltu sellaiseksi, että tätä tunnetta ei pitäisi tulla. Useissa perinteisissä keinuissahan näin on, koska keinutuolien anturat ovat niin pyöreät ja keinut kaatuvat pitkälle taakse ennen kuin liike tasaantuu. Ehkä vauva korkealla rinnalla aiheuttaa painopisteen siirtymisen niin ylös, että tunne "ylikaatumisesta" kuitenkin tulee Syli-keinussakin, kun siihen istuu. Tiedoksi kuitenkin, että keinu keinahtaa taakse hyvin hitaasti ja pysähtyy varmasti melko maltilliseen asentoon perinteisiin keinuihin nähden. Keinulla EI siis voi kaatua, jos siinä istuu :) Seisoessa tai muussa "väärässä" asennossa kaatuminen on tietysti mahdollista. Keinun liikkeisiin ja kallistumiseen tottuu varmasti, kun sitä käyttää muutaman päivän.

Positiivinen palaute ilahdutti:
- Istuinosa oli hyvä ja mukavan leveä (Syliä käyttivät myös tuoreet kaksosten vanhemmat, ja molemmat vauvat mahtuivat hyvin Sylin leveiden käsinojien sisään)
- Vauvojen vanhemmat olivat pitäneet keinuista ja kehuneet kovasti
- Keinut olivat kauniit ja pirteän väriset
- Keinujen ominaisuudet olivat laitoshuollon näkökulmasta hyvät. Tämä tarkoitti siis puhdistettavuutta vaativissa hygieniaolosuhteissa. Minulla oli hieman epäilyksiä siitä, miten laitoshuolto suhteutuu helmiin ja niiden puhdistettavuuteen, mutta siitäkin tuli nyt vapauttava tuomio.

Nyt keinut ovat taas olohuoneessamme... Syysloman aikaan kaksi keinua matkustaa Tampereelle Rullaan lasten ja nuorten kirjallisuuden viikon lukunurkkaukseen. Käykäähän kokeilemassa :)

Yrityksen hiljaista aikaa

Yrityksen osalta on ollut hieman hiljaiseloa. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että aloitin taas päivätyöni, eikä sen lisäksi paukkuja oikein liikene yritykselle. Paitsi öisin, kun murehdin tekemättömiä juttuja tai suunnittelen uusia asioita. Pitäisi olla joku sanelukone tai paperia ja kynä, ajatukset kun tuppaavat unohtumaan aamuun mennessä tai viimeistään lasten kanssa aamuhässäkässä. Tarkoituksena on ainakin järjestää cocktail-tyyppinen esittelytilaisuus syksyn aikana muutamalla paikkakunnalla :)

Toinen syy hiljaiseloon on se, että kaksi esittelykeinua on parhaillaan, hieman yllättäen, Seinäjoen keskussairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla. Kiitoksia ystävälliselle sairaanhoitajalle pikavinkistä! Osastolla on enemmän tilaa keinuille huoneissakin kuin synnyttäneiden ahtailla osastoilla. Siellä aikaansa viettävien perheiden palaute on ollut hyvää. Henkilökuntakin tykkää, kun keinut lisäävät osaston kauneutta ja ovat toiminnalliset ja mukava.

 

Keinuissa näkyvät nyt myös imetystyynyt valmistettuina niillä kuoseilla, jotka facebookin äänestyksessä olivat suosituimmat. Tyynynpäällisen toinen puoli on neutraalia, yksiväristä ja paksua puuvillaa ja toinen puoli kuviollista. Imetystyynyt eivät sinällään sovellu laitoskäyttöön, koska itse tyynyä ei voi pestä, vaikka päällisen voikin. Osastolla kuitenkin ratkaisiin asia laittamalla sisätyynyt muovikääreisiin. Kunhan haen keinut esittelystä parin viikon päästä, voin taas järjestää esittelytilaisuuksia.

Tässä vielä lähikuvia tyynyistä logomerkkeineen:

Kauniin hempeät värit, mielestäni, ja sopivat hyvin tämänhetkisiin päälliskankaisiin. Logon pallot eivät toistu noin pienessä ompeleessa kovin hyvin, mutta tarkasti katsoen ne erottuvat kyllä. Ja logon vieressä ovat tietysti huolto-ohjeet. Imetystyynyistä voit lukea enemmän vanhemmasta kirjoituksesta täältä. Ja tarkempia tietoja imetystyynyistä on täällä.

Tässä myös viimein kuvassa kokonaan käyttövalmis lampaantaljapehmuste:

Taljan ihana kiharaisuus näkyy hyvin. Nämä lyhytkarvaisiksi käsitellyt pehmusteet ovat vesipestäviä. Ne kiinnitetään nahkanaruilla selkänojan reunimmaisiin pinnoihin. Nahkanaru ei valitettavasti ole kotimaista, mutta selvittelen mahdollisuutta saada poronnahasta tehtyä narua harmaaksi värjättynä.

Ja vaikka blogikirjoitukset ovat harvenneet, tulen kuitenkin tekemään niitä jatkossakin. Hyvää syksyn alkua :)

Käytännön työtä ja postia verottajalta

Lähes kaikki tavallisten ihmisten ja yritysten laskut sisältävät arvonlisäveroa. Tuolla(kin) rahalla valtio sitten rahoittaa palveluja, rakentamista ja hyvinvointia. Arvonlisäveron kertymä lienee n. miljardi euroa kuussa, kävin kurkkaamassa verottajan sivuilta. Yrittäjälle arvonlisävero on mielestäni monimutkainen juttu. Yrittäjä maksaa alvia kaikissa omissa laskuissaan ostamistaan tuotteista ja palveluista, kuten tavallinen kuluttaja. Lisäksi yrittäjä tilittää verottajalle sen alvin, jonka kuluttaja maksaa yritykselle ostaessaan yrityksen palveluja tai tuotteita. Ja sitten kirjanpidon ja erilaisten ilmoitusten kautta lasketaan, miten paljon alvia yrittäjälle tulisi maksettavaksi omista myynneistä ja niistä vähennetään yrityksen omissa laskuissaan maksama alv. Jos vähennyksen jälkeen jotain jää (niinkuin kannattavasti toimivalla yrityksellä pitäisi jäädä) se osuus maksetaan lopulta verottajalle. Tai näin olen sen ainakin käsittänyt. Yrityksen tulee ilmoittautua alv-velvolliseksi, kun yrityksen liikevaihto ylittää 8500e.

Seestelivingin liikevaihto ei vielä huitele pilvissä, mutta arvonlisäverollisia kuluja on ollut jo vaikka muille jakaa. Luulin, että laskuissa maksamani alv:t kirjataan johonkin "pankkiin" jossa ne sitten odottavat jonkin aikaa, että asiakkailta saamieni maksujen kautta tuleva alv nousee tarpeeksi korkeaksi. Ja nyt seuraa iloinen yllätys: Näin ei olekaan, vaan verottaja näköjään tilittää omissa laskuissani maksamiani arvonlisäveroja minulle kuukausittain! Omaa rahaanihan se on, mutta tulee vähän samanlainen tunne, kuin veronpalautuksista! :)

Ainoa vähän ongelmallinen puoli on se, että en ole huomannut ajoissa ilmoittaa verottajalle yritykseni pankkitiliä. Niinpä saan sieltä aina maksuosoituksen, ja vielä pankkiin, jota en varsinaisesti käytä. Sitten joudun konttoriin parin tulosteen kanssa, todistelen, että kyllä minulla tosiaankin on ainoana nimenkirjoitusoikeus, enkä tarvitse osakeyhtiöni hallituksen varajäsenen nimikirjoitusta paperiin jne. Ja lopuksi saan rahat käteisenä. Koin tuon vaikeuden kerran, kun sain tilityksen turhaan maksamistani ennakkoveroista. Ja vasta toisen tilitysilmoituksen saatuani tajusin ilmoittaa verottajalle Seestelivingin tilinumeron... Mutta yksi keikka pankkiin olisi vielä tehtävä.

Muutakin opittavaa on ollut. Nettikauppani kautta on alkanut tulla Syli-tilauksia, mistä olen hirmuisen ilahtunut, onnellinen ja vähän kai yllättynytkin :D Nyt vain pitäisi opetella ihan oikeasti käyttämään kaikkia integraatioita ja automaattista viestintää. Onneksi verkkokauppa-alustani tuottaja on tulossa pitämään koulutustilaisuutta ihan Vaasaan asti, saan siellä kysyä tukun ulkoasua ja toimintaa koskevia kysymyksiä. Kiireellisempää apuakin tarvitsen, mutta sitä saa onneksi puhelimessa.

Syli-keinuja olisi tarkoitus tuoda syksyn aikana esille Etelä-Suomeen, mm. Tampereelle, Turkuun ja Helsingin alueelle. Ilmiantakaa hyviä esittely/koekäyttöpaikkoja. Ainakin Rullaa Tampereella on ehdotettu.

Ekologinen imetystyyny helpottaa

Paljon puhutaan imetystyynyistä, vaikka tyyny on tietenkin passeli myös pulloruokinnassa. Pulloruokintaan voivat osallistua isä, äiti ja muut vauvaa läheisesti hoitavat. Vauvoja ruokitaan kaikkialla. kodeissa, sairaaloissa, ravintoloissa, busseissa, leikkipuistoissa... Missä vain vauvat elämäänsä oleilevat. Varhaisissa ikäkausissa imetys (joka tässä siis tarkoittaa mitä tahansa maitoruokintaa) vie päivästä pitkiä pätkiä, vauvan imusta tietysti riippuen. Varsinkin iltaisin monet vauvat ovat varsinaisia roikkujia, kunnes lopulta nukahtavat ja päästävät ruokkijan jonkinlaiseen lepoon. Tällä hetkellä vauvojen täysmaitoruokintaa suositellaan puolen vuoden ikään saakka ja senkin jälkeen vauvoille suositellaan annettavaksi maitoa yhdellä tai usealla aterialla aina vuoden ikään saakka. Melkoinen rupeama siis. Ja moni ruokkii vauvaansa maidolla huomattavasti tätä pitempäänkin.

Mietin, mitä muita tuotteita kuin lapsiperheisiin sopivia keinutuoleja yritykseni voisi innovoida ja tuoda markkinoille. Päädyin imetystyynyyn, joka sekin on isossa osassa ergonomista imetystä. Seestelivingin imetystyynyllä on perinteinen vatsan ympäri asetettava, napakka malli. Uutta on se, että kaikki materiaalit ovat peräisin luonnosta, ja niin pitkälle kotimaisia kuin mahdollista. Tyynyn täytteenä on pestyä suomalaista lampaanvillaa, joka on lämmin ja perinteinen materiaali. Tyynyn päällikangas on valkaisematonta hamppukangasta, joka on puuvillaa ekologisempi materiaali, koska hampun viljely ei kuormita luontoa yhtä paljon kuin puuvillan viljely. Tyynyn vaihdettavan ja pestävän päällisen kankaana on kuitenkin laadukas puuvilla, koska hamppukankaiden kuosivalikoima on vielä suppea. Imetystyynyn toinen juju on se, että tyyny on toisesta päästä paksumpi kuin toisesta päästä. Näin vauvan jokainen ruokkija löytää tyynystä itselleen ja omille hartioilleen sopivan korkeuden. Vauva lepää tyynyllä rauhallisena ja ruokkijakin voi hetkeksi keskittyä omiin ajatuksiinsa. Tyyny mukautuu lähes kaikenkokoisille ruokkijoille ja painaa alle kilon.
Kuvia ja lisätietoja tyynyistä voi lukea nettikaupastamme.

Pienenä jippona on mahdollisuus kirjailuttaa tyynyyn oman tuhisijan nimi :) Ja mikäli on tarpeen, voit lähettää tyynyn meille ja lisäämme nimiä :D

Imetystyynyn kehittelyssä oli monia vaiheita. Koekappaleita tehtiin useita ja ekologisen täytteen löytämisessä ja testauksessa oli myös paljon haasteita. Koekappaleita testasivat ensin ystäväni ja lopulta Facebookissa ilmoittautuneet tuntemattomat vapaaehtoiset. Testiaika on ollut useampi viikko, jotta perheet ovat tulleet sinuiksi tyynyn kanssa ja pystyneet tarkkailemaan ominaisuuksia pitempään. Palaute on ollut hyvää :) Kun lopullinen malli ja täyte löytyi, koekäyttäjät ovat iloinneet tyynyn "säädeltävyydestä", napakkuudesta, kotimaisuudesta ja materiaalivalinnoista. Paras palaute tuli ihanalta, alle 2-vuotiaalta testaajalta. Hän halusi joka imetyksellä käyttää tyynyä ja haki sen itse paikalle, kun imetyksen aika tuli. Tästä päättelen, että myös tärkein loppukäyttäjä eli lapsi on imetystyynyyn tyytyväinen :)

Imetystyynyä voi tietenkin käyttää myös muuhun kuin imetykseen. Omassa perheessämme se oli hyödyksi vatsallaan oloa harjoiteltaessa ja nyt lapseni lukevat siinä mielellään kirjaa. Seestelivingin imetystyynystä on mahdollista myös, lapsen kasvettua, tehdä taaperolle oma villatäytteinen tyyny nukkumista varten.

Imetystyynyn kuoseista järjestettiin kysely Facebook-sivuillamme, ja osallistujien kesken järjestettiin arvonta (arvonnan ajankohta venähti oletetusta, koska halusin vielä parantaa täytteen laatua). Arvonnassa Onnettaren suosiossa oli Paula Kekkonen!

Lomaa, laskuja ja positiivista palautetta

Lomailin lasten kanssa, oltiin poissa kotoa 9 päivää. "Lomalla" ollessa kyllä järjestelin asioita Matkahuollon kanssa ja selvittelin "kadonneita" paketteja. Soittelin ja lähettelin sähköposteja leikkikentän laidalta... Mutta paljon vähemmän kuin viimeaikoina muuten. No karu paluu iski vastaan kotiin tullessa: laskuja oli vino pino! Suurin osa koskien mainoskuvauksia ja nettidomainin ja -kaupan ylläpitoa palvelimella.

Postinjakajan onneksi olen liimannut postilaatikkoon viimein myös Seesteliving Oy:stä kertovan tarran :) Kesäpostinjakaja harjoitteli piiriään vakituisen jakajan kanssa kesäkuun viimeisinä päivinä.

Tänään sain myös puhelun ensimmäiseltä asiakkaaltani. Hän halusi kysellä keinutuolin pehmusteesta lisätietoja. Siitähän on tietoa nettikaupassa täällä. Ensimmäinen asiakas osti Sylin löytääkseen helpotusta omaan ja muiden selkä- ja lonkkavaivoihin. Samassa puhelussa sain tiedon, että keinu toimii heillä erinomaisesti! Sylissä keinuminen yöllä helpottaa särkyä nopeasti ja kipu on muutenkin vähentynyt, keinu on myös kaunis. He eivät voisi olla tyytyväisempiä :) Tällainen palaute ensimmäiseltä asiakkaalta lämmittää mieltäni kyllä aivan älyttömästi :D Lisäksi "neitsyys" on mennyt nettikaupassakin, sitäkin kautta on nyt tilattu yksi Syli :) Hymiöitä riittää, koska olen tästä niin tyytyväinen. Olisipa hauska tietää onko tilaaja joku, jonka olen tavannut jossain esittelytilaisuudessa, vai onko hän ensimmäisen asiakkaani tuttava, joka on päässyt kokeilemaan tuolia, tai onko hän vain löytänyt netistä kauniin keinutuolin ja päättänyt tilata sen?

Sylit meteoriittikraatterissa+75 000 ihmistä

Kolme Syli-keinua vietti pitkän viikonlopun Sundomin kylässä, Söderfjärdenin meteoriittikraatterissa. Tarkemmin vielä siellä järjestetyissä Suviseuroissa! Sylien lisäksi myös 3 imetystyynyä sai ensimmäisen isomman kasteen. Kävimme paikan päällä eilen sunnuntaina hieman tutustumassa meininkiin. Tunnelmaan virittäydyimme jo matkalla Suviseuraradion avulla. Vastaan tulijat (seura-alueelta poistujat) ruuhkauttivat tien toiseen suuntaan, vaikka kello oli jo lähempänä kahdeksaa illalla. Ilmakuvalaskennan mukaan paikalla oli sunnuntaina n. 75 000 ihmistä, ja heille kauppa, apteekki, terveysasema, posti, pankkiautomaatti ja kaikki muu, mitä kaupungillinen ihmisiä tarvitsee viikonloppuna. Sekä tietysti imetysteltta! Siellä Sylit keinuivat ja pääsivät hyvin tositoimiin. Kävin katsomassa teltassa ja keinut olivat saaneet hyvän vastaanoton käyttäjiltä ja ihastelua ulkonäöstä muiltakin.

 

 

Imetystelttaa oli ihanasti somistettu matoilla ja seinillä roikkuvilla kankailla. Teltassa käydessäni paikalla oli yli kymmenen äitiä hiljaisena mussuttavine vauvoineen :)

Lapset ovat pari päivää mummulassa, voi tätä ihmeellistä oloa. Tarkoitus oli
-täyttää uusia imetystyynyjä (sain uuden erän lampaanvillaa tyynyjen täyttämistä varten),
-tehdä verkkokauppaan muutama parannus saamieni ehdotusten mukaisesti
-seurata, miten perjantaina kuljetukseen lähteneet Sylit ovat maailmalla kulkeneet
-tehdä päivityksiä somessa
-etsiä raaka-aineita ja inspiraatioita uusiin tuotteisiin
-käydä kävelyllä ja nauttia ekasta kunnollisesta kesäpäivästä Vaasassa tänä kesänä

Mutta olenkin
-käynyt hammaslääkärissä (kiilteestä oli lohjennut pala, ei onneksi reikää)
-käynyt hierojalla (hieroja on todella taitava miekkonen, joka, varmaan huomaamattaan, murahtaa hiljaa tyytyväisenä aina kun löytää sormillaan kipeän paikan. Ja niitä selässäni riittää. Tutustuin häneen aikanaan raskausajanhieronnassa käydessäni, ja sen jälkeen olen aina käynyt luonaan kun selkä on äitynyt liian pahaksi)
-imuroinut autot
-tehnyt kierroksen vaaterumbaa. Laittanut siis pois liian pieniä ja ottanut esiin isompia x2
-käynyt kaupassa

Josko sitten huomenna?

Aargh

Tämä verkkokaupan viilaus saa minut hulluksi! Onneksi sain ammattilaisen tekemään lay-outin, mutta itse pitää tehdä kaikki pikkusälä! Oon monta päivää jo tehnyt sitä jokaisena vapaahetkenä (ja ei niinkään vapaina hetkinä myös). Selvitellyt maksuasioita, toimitussopimuksia, toimitusaikoja. AAH! Nyt se on melkein valmis, kuvia vain puuttuu (koska tiedonsiirtokaapeli on jossain muualla kuin minulla) ja testiostoa pitäisi kokeilla, mutta en keksi, mistä se löytyy tässä verkkokauppa-alustassa. JA toimitustavoissa on myöskin joku häikkä. Kun yritän tilata kotiinkuljetuksen, systeemi antaa oletuksena lähi-Siwan. Kunhan saan nämä pienet jutut selvitettyä, pääsette kaikki katsomaan, miltä kaupassani näyttää.

Keinumisen hyödyt toimistoissa

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon siitä, miten istuminen työpaikkojen toimistoissa, autoissa ja vielä illalla sohvalla tai tietokoneen ääressä on pahasta.
 

Ratkaisuksi on tarjottu kävelykokouksia, seisontakokouksia ja kahvitaukojen viettämistä seisaallaan. Yksi ilmeinen ratkaisu ovat sähköpöydät, jotka yleistyvätkin työpaikoilla. Nykyteknologia on vastannut istumisen haittojen rummutukseen tarjoamalla kuluttajille aktiivisuusrannekkeita, joiden avulla omia pitkän istumisen jaksojaan voi yrittää vähentää. Puhelimiinkin on saatavissa muistutuksia, jotka tunnin välein kehottavat vaikkapa tekemään viisi kyykkyliikettä. Kaikkia näitä on kokeiltu oman työpaikkani toimiston väen keskuudessa, siitäkös se riemu repeää kun ihmiset vuoron perään nousevat kyykkyjään tekemään...

On myös lanseerattu termi "dynaaminen istuminen" (dynamic sitting), jolla tarkoitetaan istumista istuimella, joka mahdollistaa tai pakottaa istujan liikkumaan. Tasapainon ylläpitäminen lihaksilla, jalkojen liikuttaminen, asentojen helppo vaihtaminen, haitallisten asentojen estäminen, kaikki tämä luetaan dynaamiseksi istumiseksi. Staattinen istuminen on tämän vastakohta. Istutaan paikoillaan, samat lihakset kuormittuvat jatkuvasti ja selkärangan nivelet ovat pitkään samassa asennossa. Selkärangan nikamien staattinen kuormitus rasittaa välilevyjä, jotka painuvat kasaan. Seurauksena ovat nykyään niin tutut selän, niskan ja jalkojen kipuoireet.

Esimerkiksi jumppapalloa voidaan käyttää dynaamisena istuimena. Tietokonetta käyttävillä toimistotyöntekijöillä havaittiin kolmannes enemmän vartalon liikkeitä ja kaksi kolmasosaa enemmän lihasaktiivisuutta lantion alueella jumppapallolla istuttaessa verrattuna tavanomaiseen toimistotuoliin (Kingma, 2009).

Keinutuoli on yksi varhaisimmista dynaamisista istuimista. Keinumisen liike vaihtaa painopistettä selän nikamissa vähentäen paikallista kuormitusta. Lisäksi vartalon lihakset työskentelevät keinumisliikkeen aikaansaamiseksi. Asento vaihtuu vaivatta, nopeasti ja usein painopistettä hieman siirtämällä. Aktiivisuusrannekkeella tekemäni kokeilu myös paljasti keinumisen aktiiviseksi toiminnaksi. Nämä ominaisuudet tekevät keinusta varteenotettavan vaihtoehdon yritysten dynaamiseksi istuimeksi. Syli-keinussa myös jalkatuki nostaa polvet ylemmäksi, jolloin lantio ja alaselkä tulevat optimiasentoon ja rentoutuvat. Kauniisti kaartuvat käsinojat muodostavat Sylin ja ovat optimaalisella työskentelykorkeudella. Syli on lisäksi tosi kaunis!



 

 

Tunnettu amerikkalainen keinutuolin käyttäjä oli John F. Kennedy, jolle lääkäri oli määrännyt keinussa istumista selkäkipujen vuoksi. Keinussa onnistui työntekokin. John on vain joutunut nostamaan jalan toisen päälle saadakseen asiakirjat tarpeeksi ylös. Samalla alaselkään tulee turhaa kiertoa ja rasitusta. Sylissähän tämäkin ongelma on poistettu jalkatuen avulla! Polvien päällä paperit, tabletti tai läppäri nousevat sopivalle työskentelyetäisyydelle helposti.

Liike (juokseminen, keinuminen, hyppiminen, kiipeily jne.) lisää itseluottamusta, tiedon muistamista, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Muiden positiivisten vaikutusten lisäksi.

Syli ei tietenkään sovi perinteiseen työskentelyyn pöydän ääressä tietokonetta näpytellen. Sylin vahvuudet ovat neuvotteluissa, asiakastapaamisissa, taukotiloissa... Suomalainen IT-firma on ilokseni ottamassa Sylin koekäyttöön erillisenä työpisteenä: Tietotyöläinen voi sopivassa työnsä vaiheessa valita Sylin työpisteekseen. Saan nopeasti tietoa siitä, milloin Syli valitaan, miksi, ja mitä etua työntekijä tai yritys Sylistä saa.

Syliä markkinoitu Senaatintorilla!

Oma osuuteni Pop-up Pohjanmaa-tapahtumassa (vastedes PUP) alkoi perjantaina. Tulin majapaikastani Espoosta bussilla Kamppiin. Vastassa oli todellista suurkaupunkitunnelmaa, sillä heti Narinkkatorilla soitti Kaartin orkesteri niin jammailevaa musiikkia, että alkoi aivan hymyilyttää. Kiva alku päivälle! Tosin satoi, mutta säätiedotuksen mukaan se olisi ohimenevää.

Ratikasta löysin oikealle teltalle, ja tapasin siellä taidepaja Malaktan mukavat naiset Majan ja Meijun. Syli-keinutkin olivat jo löytäneet tienstä paikalle, olin helpottunut. Majan ja Meijun kanssa sisustimme teltan: levitimme matot, kokosimme osan huonekaluista, purimme askartelutarvikkeet kuljetuslaatikoista. Keinun esittelyyn Senaatintori ei totisesti ole paras mahdollinen paikka: En ole koskaan huomannut, että se on oikeastaan rakennettu isoon mäkeen ja vietti omankin telttamme kohdalla niin, että askarteluun käytetyt pallot vierivät viuh vain teltasta ulos, jos tippuivat maahan. Keinutuolikin oli siis jatkuvasti etunojassa :( Kunnes ihana Jukka neuvoi laittamaan keinun sivuittain. Johan alkoi lyyti kirjoittaa.

Taidepajan tarkoituksena oli askarrella oma pohjalainen, ja ottaa siitä sitten kuva sosiaaliseen mediaan #minunpohjalaiseni #minösterbottning valitsemiensa pohjalaisten maisemien kanssa. Teltassa oli vessapaperirullia, styroksipalloja ja lisäksi kaikkea, mitä kuvitella saattaa askartelussa tarvittavan. Papereita, kankaita, nappeja, paljetteja, pitsejä, nauhoja, liimaa, hileitä, tusseja, lankoja... Lapset ja aikuisetkin innostuivat askartelemaan varsinaisia taidonnäytteitä :) Ohessa omani, mukana jäätelö, pyöräily, kurki ja aurinko.














Ihmisiä alkoi hiljakseen valua tapahtuma-alueelle. Lapsia tuli telttaan askartelemaan ja ohikulkijat kiinnittivät keinutuoliin ansaittua huomiota. Useat vanhemmat herrat ja rouvat tulivat hypistelemään Sylin helmiä. Lapset halusivat keinuun. Lapsiperheiden vanhempia kehotin istumaan. Suurin osa oli ilahtuneita tuolin toiminnallisuudesta ja kauneudesta. Moni kyseli, mihin Syli on tulossa myyntiin. Sain kannustusta myös ulkomaiden markkinoille. Ensimmäiset kaupatkin syntyivät, ja lupasin kotiinkuljetuksen kotiin kaupan päälle :) Jippii! Lisäksi sain yhden keinutuolin kokeiluun kotimaiseen luovanketterään IT-alan yritykseen. Ensiesittelyssä ollut imetystyyny sai tyytyväisen vastaanoton.

Sää helli tapahtumaa molempina päivinä. Vaasalaisena koin kevään ensimmäiset päivät ilman takkia. En huomannut varoa ja paloin heti :( Lauantaina laitoin huivin suojakseni.



















Lauantaina koettiin myös erikoinen tapahtuma, sillä Suurkirkossa vihitylle hääparille laulettiin tapahtumalavalta kaunista balladia. Pari ja vieraat seisoivat kirkon isoilla portailla ja torillinen väkeä liikuttui heidän kanssaan.

Messut päättyivät viideltä Krista Siegfridsin esittämään Spice Girls klassikkoon Wannabe, ihana päätös tapahtumalle sekin. Sitten vain kamoja kasaan.

Syli päätyi takaisin kuljetusrekkaan.

Tarkoitukseni oli lähteä heti ajamaan kotiinpäin, mutta jalkani olivat niin väsyneet, etten olisi varmasti pystynyt painamaan kaasuakaan... Lojuin pari tuntia Espoossa sohvalla keräämässä voimia.

Nyt Sylit ovat taas olohuoneessamme odottamassa seuraavia seikkailuja :)

Harhailua sosiaalisessa mediassa

Läheiseni tietävät, että olen kai jotenkin myöhäsyntyinen sosiaalisen median käytössä. Kerron taustoja:

Kun Facebook rantautui Suomeen (koska se nyt oli?) hyvä työkaverini hyvin vanhassa työpaikassani intoutui siitä. Siellä kului tunteja, kaikenlaisia pelejä ja testejä. Ihmissuhteetkin sai hyvään solmuun kun lauantain ja sunnuntain välisenä aamuyönä siellä tykkäili vääristä ihmisistä. Koska olen koukuttuvaa lajia, päätin, että jätän facen muille, etten koukuttuisi siihen. Ja välttelinkin facebookia viimeiseen asti. Noin vuosi sitten taisin perustaa tilin, että saisin hieman harjoitella ennen kuin yritykseni alkaa toimia somessa. Veljeni on ainoa ystäväni... Harjoitusmielessä :) Oikeat ystäväni onneksi huomioivat facettomuuteni ja kutsuvat minua tapahtumiinsa perinteisemmin soittamalla, viesteillä tai sposteilla.

Noh, nyt yritykseni on Facessa ja olen ihan tyytyväinen siitä, miten olen sitä oppinut käyttämään (vaihdoin muuten facessa yrityksen nimen Seeste=Seesteliving. Tämä siksi, että sain viimein varattua sen nimiset domainit. Seesteliving on yritykseni virallinen nimikin). Mutta nämä jakamiset ja tykkäämiset on mulle vielä aika epäselviä. Jos ainoa kaverini tykkää jostain yritykseni julkaisusta, ja sitten katson hänen aikajanaansa, ei siitä kuitenkaan ole mitään merkintää siellä. Jos siis ajatellaan puhtaasti levikki- ja markkinointimielessä, olisi optimi, että tieto yrityksestäni, tuotteistani, kuvistani ja ilmapiiristä leviäisi mahdollisimman laajalle. Mutta miten se sitten leviää, ellei tykkäämällä? Kaveri tykkää tietysti myös yritykseni sivuista, mutta näköjään sekään ei auta tuomaan julkaisujani hänen omalle aikajanalleen. Vai miksi seinäksi sitä nyt kutsutaan?? Osaako joku selittää, miten tämä oikein toimii?

Sillä aikaa kun yritän selvittää faceen liittyviä käytännön juttuja (onnistuin muuten jopa lisäämään blogiini tuon face-linkin, joka vie Seestelivingin facesivuille, jippii), rekisteröidyin viimein yrityksenä myös Instagramiin. Instaankin olen yksityisesti kuulunut kokeilumielessä ehkä puoli vuotta. Säälittävämpää kuin facessa, seuraan ainoastaan Sarah Jessica Parkeria... Instagram tilini on @seesteliving ja siellä on nyt yksi kuva nähtävillä. Suuri osa keinuista otetuista ja muista kuvista on tietokoneella, ja nyt vasta opin, että sieltä on kuvia vaikeampi ladata instaan. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Ainakin nyt Pop-up Pohjanmaasta tiedän sitten ottaa kännykuvia ja jakaa heti salamana. Eikun seuraamaan, mikäli yhtään kiinnostaa :)

Ja sitten jään miettimään, mikä somekanava seuraavaksi pitäisi ottaa haltuun.

Syli-keinut matkalla Senaatintorille

Vein keinutuolit Pop-up Pohjanmaa-tapahtumaan järjestettävään yhteiskuljetukseen. Keräilypaikka oli Vaskiluodossa. Siellä olikin jo mennessäni siistissä pinossa isoja ja pieniä laatikoita. Omat keinutuolini eivät tietenkään sovi siisteihin pahvilaatikoihin, joten hieman epäröin kuljetuksen toimivuutta, tavarat kun olivat vähän sikin sokin maassa, sentään katoksen alla.

Jätin ekan tuolin katokseen ja lähdin hakemaan toista kotoa. Sillä aikaa oli paikalle onneksi saatu Fin-lavoja ja materiaaleja pakkauksen helpottamiseksi. Olipa paikalle saapunut myös aikamoisia tavarakasoja siistien pahvilaatikoiden rinnalle. Hienoa, että en ole ainoa :) Paikalla oli kaiken muun ohessa myös isoja grillejä, joten yleisön ruokatarjoilukin on taattu.

Asettelin siis Sylit lavoille, kiinnitin liinoilla ja pehmustin. Käärin vielä ympärille rullamuovia, sitä elmukelmun tyyppistä ohutta muovia, jolla voi lentokentillä päällystää matkalaukkunsa. Yhteystiedot ja määränpää torilla kylkeen. Ja sinne ne jäivät nököttämään. Toivottavasti löydän Sylit hyvässä voinnissa perjantaina aamuvarhaisella! Lisäksi jään odottamaan kauniimpaa säätä...

Meidän talo on keinukauppa

"Äiti, meidän talo on keinukauppa", sanoi vanhimmaiseni aamulla. Hetken mietittyään hän totesi, että minä olen se keinukauppias ja hän itse ja nuorimmainen ovat keinukauppiaan lapsia. Mieheni kysyi, että kukas minä sitten olen. Lapseni vastasi "isi". Ja lisäsi sitten, että "saat sinäkin asua täällä".

Tämä kuvastaa tämänhetkistä tilannetta: olohuoneessamme on neljä keinutuolia. Onneksi olohuone on iso, ja onneksi Syli-keinutuolit ovat pienempiä kuin tavanomaiset keinut. Kolmen Sylin lisäksi meillä on vielä vanha häälahjaksi saamamme keinutuoli. Ja totta puhuakseni mies mahdollistaa tämän "harrastukseni" hoitamalla lapsia ja kotia, kun liehun hoitamassa milloin mitäkin asioita (tai ihan vain kirjoittamassa sähköposteja ja maksamassa laskuja, miten niihinkin saa niin paljon aikaa kulutettua?)...

Kuulen säännöllisesti hämmästelyä siitä, miten ehdin edistää yritykseni asioita huolimatta kokopäivätyöstä ja 1- ja 3-vuotiaista. Noh, en ehdikään puoliksikaan niin hyvin kuin haluaisin. Nettikauppa on edelleen raakile. Ainakin 15 muuta keskeneräistä asiaa tulee heti mieleen sen kummemmin miettimättä. Joka viikko edistän useampaa, mutta joka viikko myös tulee eteen uusia asioita ja vaiheita. Ja sen ajan jonka ehdin, nipistän yöunista ja liikunnasta. Olen kesän hoitovapaalla työpaikastani, ja lapset ovat lomalla hoidosta. Ehdin sentään siis ulkoilla ja tavata muita äitejä päivisin leikkipuistoissa. Pyöräkärryn vetäminen kaupungille käy hyvin lenkistä, lapsetkin ovat lopettaneet riitelyn kyydissä istuessaan.

Mutta ainakin lajittelin juuri tähän asti kertyneet asiat kirjanpitäjälle lähetettäväksi. Toivottavasti löydän puuttuvat yrityksen tiliotteet jostain muualta? Täytyy opetella lisää järjestelmällisyyttä. Tein myös lisää imetystyynyjä aamupäivällä, otin aikaa kun täytin kaksi tyynyä, sitten täytemateriaali jo loppuikin.

Keinut olohuoneessa ovat päässeet mukavaan kotitestiin: lapseni ovat istuskelleet ja kiipeilleet niissä päiväkausia. Vanhimmainen spontaanisti kertoi myös tykkäävänsä keinuista ja niiden väreistä. Jo yksivuotiaani pääsee kiipeämään keinuihin, kun hieman keskittyy. Jalkatuki auttaa siinäkin. Tuen päällä on myös ilmeisen mukava istua :) Kuvissa mukana lampaantaljasta tehty istuinpehmuste. Pohjalaista laatua sekin, ja sitäpaitsi vesipestävä, jos sattuisi jotain vahinkoja.

Keinuthan ovat meillä kotona siksi, että lähetän niitä ensi viikon alussa yhteiskuljetuksella Pop-up Pohjanmaa-tilaisuuteen Helsinkiin. Sen jälkeen keinuja matkaa Seinäjoen keskussairaalan äitien koekäyttöön. Olen saamassa myös yhden haalean vaaleanpunaisen keinutuolin koekäyttöön, se on toinen tämän kauden kausiväreistä.

Mainoskuvaus - projektinhallintaa

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Se näköjään pätee tähänkin asiaan. Lisäksi tietysti ammattilaiset ja heidän neuvonsa, joiden avulla sain suunniteltua homman. Ja ehkä pientä onneakin: mikään ei hajonnut, lapset pysyivät hyvällä tuulella (enimmäkseen) ja vaatteetkin pysyivät siisteinä! Syli oli oikein edukseen, niinkuin pitikin.

Kuvaaja saapui paikalle ensimmäisenä. Kuvat otti Esa Siltaloppi ja assistenttinsa Niko. Sellaista valojen asettelun tarkkuutta en ollut tiennyt olevan olemassakaan. Lamppuja vietiin uloskin. Sekös lapsimalleja ihmetytti.

Malleja kaunisti Maria Uusihaka ystävänsä kanssa. Pienetkin saatiin houkuteltua istumaan edes pari minuuttia paikoillaan viitan alla.










Äidit pidettiin tyytyväisenä ruoalla ja juomalla ja äidit pitivät vauvat tyytyväisinä maidolla.

Kuvausvaatteet ovat Kappahlista ja niiden valinnasta vastasi Katriina Koskiniemi-Väisänen.












Tämä nuorimies menetti lopulta hermonsa. Onneksi kuvat saatiin nopeasti ja poika nukkumaan.

Oma roolini oli monipuolinen. Järjestin kaikki paikalle suunnilleen oikeaan aikaan, tarjoilin ruokaa, huomioin vähän lapsia siellä ja täällä. Osallistuin viimeiseen päätökseen käytettävistä vaatteista, sanoin sanani myös kuvista (kuvauspaikkojen, keinutuolien ja mallien järjestys oli sovittu jo etukäteen). Pesin useita kakkapyllyjä, jotta äitien kuvausvaatteet eivät sotkeutuisi. Vaihdoin vaatteita lapsille lukemattomia kertoja. Hyssytelin vauvoja, jotta äidit saivat olla kuvissa isompien lasten kanssa. Hypin keppihevosen kanssa pitkin olohuonetta saadakseni ilahtuneita kasvoja ja kutittelin kuvaajaa samassa tarkoituksessa. Sopisin hyvin kuvausassariksi tilanteeseen, jossa paikalla on paljon lapsimalleja :) Tällä kerralla se oli tietysti kohtuullisen helppoa, koska tunnen kaikki kuvattavat lapset lähes heidän koko elämänsä ajalta. Kun kuvaukset olivat ohi, oli edessä vielä lässähdys, kun kaikki tavarat piti siirrellä takaisin paikoilleen ja ylimääräiset tuotteet kannettava autoon ja kotiin. Onneksi matka ei ollut pitkä, hain loput Sylit tänään.

Kuvaustalon omistajapariskunta suhtautui heidän kotiinsa syntyneeseen sirkukseen uskomattoman kärsivällisesti ja uteliaasti. He hymyilivät vielä kun lähdin illalla! Mallit olivat ensikertalaisia ja myös uskomattoman hyviä :) Kuvaajakin antoi tunnustusta, kuulemma aivan kuin olisi ammattilaisia kuvannut. Kiitos ystävät, lapset, työkaverit ja anoppi (ei tosin minun anoppini). Olitte joustavia ja pärjäsitte tiukassa paikassa. Tai ainkin paikka oli tiukka minulle, ehkä ei muille ollenkaan?

Kuvien muuta sisustusta stailasi Sylin muotoilija Nina Mäkelä assistenttinsa Maimin kanssa. Näistä tilanteista mulla ei ole yhtään kuvaa laitettavaksi tähän, mutta taustat "virallisissa" kuvissa puhukoot puolestaan! Näin vedokset tänään ja olen tosi tyytyväinen suureen osaan kuvista. Kuvaaja säätää vielä väritykset kohdilleen ja pääsen jakamaan niitä kohta kanssanne.

Ensikertalainen yrittää järjestää mainoskuvauksia

Olen lähdössä isoille messuille Helsinkiin esittelemään Syli-keinutuolia. Siellä olisi hyvä olla jotain kättä pitempää annettavaksi kiinnostuneille. Niinpä päätin pika-aikataululla pistää pystyyn mainoskuvaukset. Kaikkihan olisi helppoa, jos olisi rahaa taskut täynnä, mutta aloittavan yrittäjän arki ei koskaan taida olla niin helppoa (oon kyllä odotellut lottovoittoa).

Malleiksi on siis värvätty ystäviä ja heidän lapsiaan, ystävien ystäviä ja sukulaisia, työkavereita... Kuvauspaikkaa etsin pitkään, koska en halunnut studiokuvia. Lopulta käyttöön löytyi ystäväni perheen kotitalo. Sylin muotoilija Nina suostui mielihyvin auttamaan taustojen ehostamisessa ja kampaaja ja vaatestylisti löytyivät omista kontakteistani. Minulle suositeltiin useita kuvaajia, joista yhdelle onneksi sopi kiireinen aikataulumme (otin yhteyttä perjantaina, ja kuvaus on jo tiistaina) ja joka jo puhelimessa antoi arvokkaita vinkkejä kuvauksia ajatellen. Ystäväni kotiin on siis tulossa äkkiä laskien yli 10 henkeä aikuisia kuvattavia ja henkilökuntaa ja vielä lapset päälle! Eivätpä taitaneet ymmärtää, mihin lupautuivat. En minäkään ihan kokonaan ymmärtänyt, millainen ruljanssi tästä tulee, mutta kerroin kuitenkin, että säpinää tulee riittämään.

Oma osuuteni on kaikkien työn järjestäminen ja kaikkien iloisella mielellä pitäminen. Tähän ikään mennessä olen tajunnut, tärkeintä iloisen mielen ylläpidossa on ruoka. Kuvausten tarjottavat pitää siis suunnitella niin, että ne eivät suttaa kuvattavien vaatteita tai ystävieni kotia ja ne ovat kuitenkin maistuvia lapsillekin ja niitä on riittävästi. Lapsille on tulossa myös hoitaja, mikä toivottavasti osaltaan auttaa kuvausten koossa pitämistä. Niin ja jäähän minulle myös keinutuolien roudaaminen. Onneksi ne ovat kohtuullisen kokoisia, mahtuvat pienen Astramme takakonttiin, tosin yksitellen.

Tunnelmakuvia kuvauksista on tulossa mahdollisesti jo tiistaina, riippuu nyt vähän kuinka myöhälle kuvaukset venyvät.

Ihana imetystyyny nosteessa

Kokonaan luonnonmateriaaleista tehty imetystyyny on ollut koekäytössä muutamassa perheessä useamman viikon. Kovasti ilahtuneena olen vastaanottanut palautetta kokeilijoilta. Tyynyä on kehuttu ja annettu ylistävää palautetta sellaisistakin asioista, joita en ole huomannut ajatellakaan! :) Tyynyjä on kokeilussa kolme erilaista, jokaisessa täyte on laitettu tyynyyn eri tavalla ja eri paksuiseksi. Lisäksi tyynyt ovat kahta eri mallia. Mallin suhteen olen jo löytänyt lopputuloksen, mutta tyynyn täyttämiseen optimia haetaan vielä. Täytteenhän täytyy pysyä hyvin paikoillaan rajummassakin käytössä, ettei tyynystä tule muhkurainen. Epätavallinen täytemateriaali on aiheuttanut näitä kokeiluja. Hyvä, että yhdessä kokeiluperheessä on myös kaksi vanhempaa remuajaa pienen vauvan lisäksi. Yksi koekäyttäjä on pienen vauvan sijaan jo puolitoistavuotias taapero.

Facebookissa järjestin kyselyn mieluisimmista kangaskuoseista. Kankaathan ovat 100 % puuvillaa. Kyselyyn tuli mukavasti kannanottoja, ja tykkääjien suosikeiksi nousivat rauhallinen kasvikuosi ja raikkaat raidat. Kolmosena kiri lehtiä, kasveja, puunsyitä ja tekstiä yhdistelevä kuosi. Tyynyt pannaan työn alle ja kesäkuun alussa kyselyn tykkääjien kesken arvotaan yhden tyynyn voittaja :) Koska kyselyyn tuli ehdotuksia myös toisentyyppisistä kuoseista, laitetaan se harkintaan tulevaisuutta ajatellen. 

Keinutuolin koekäyttäjien yksi yleinen kommentti on ollut, että Syli-keinu tarvitsisi vähän pehmuketta. Se onkin ollut mietinnässä, ihanan ylellinen ja silti perinteinen materiaali (tietenkin luonnosta) on löytynyt. Malli on ollut hieman hakusessa, koska Syli-keinun selkänojan näyttäviä helmiä ei tietenkään kannata peittää perinteisellä keinuraanulla. Mutta suunnitelma on tullut valmiiksi ja enää kokeiluversion valmistaminen on kesken. Materiaalit on tosin jo hankittu, Pohjanmaalta tietenkin.
                                          

 

Tenkkapoo kangaskaupassa JA verkkokaupassa

Tarkoitukseni oli alunperin painattaa Suomessa omakuosisia kankaita Seestelivingin tyynyjä varten. Kun otin selvää pelkistä painatuskustannuksista, totesin, että tyynyjen hinnat karkaisivat nopeasti tavallisilta asiakkailta, niinpä se on toistaiseksi poissa laskuista. Heti, kun myyntimäärät alkaa olla sen verran isoja, että riski omasta kuosista kannattaa ottaa, teetän omia kuoseja :)

Seuraava vaihtoehto oli siis muut kotimaiset kankaat. Mieleen tuli lähinnä Nanso, Annala ja Marimekko. Nansolla on enimmäkseen trikoota, Annalalla huonekalukankaita ja Marimekon kuosit eivät puhutelleet. Tutkin ruotsalaisia Spiran kankaita, tosi raikkaita ja värikkäitä kuoseja. Sekaisin runsaita ja minimalistisia, puuvillaa ja pellavaa. Mutta ei niistäkään löytynyt täsmälleen sopivaa. Niinpä suuntasin kangaskauppoihin.

Sain kangasnäytteitä postissa isosta nettikangaskaupasta, sieltä löytyi pari suosikkia. Lisää sopivia kankaita löytyi kolmesta "kivijalkamyymälästä". Löysin monta kuosia, joista tykkäsin (ja olisin löytänyt kotiinkin ihania verhokankaita lastenhuoneeseen), mutta en osannut päätellä, mitkä niistä miellyttäisivät mahdollisia ostajiakin. Niinpä päätin järjestää Facebookissa gallupin. Ja on mulla ajatuksia siitäkin, miten niistä tyynyistä saa Seesteen oman näköisiä, jääkää kuulolle :)

Toinen "ikuisuusprojektini" on verkkokaupan perustaminen. Perustin koekaupan pari viikkoa sitten ja ilmoittautuin samalla verkkokauppafirman kauppaesittelyyn. Se oli tunnin sessio, jossa käytiin läpi tärkeimpiä asioita verkkokaupan rakentamisessa. Viimeiset 10 minuuttia kuuntelin ja ajattelin, että en ikinä tule selviämään kaupan perustamisesta yksin, mikä on tavoitteeni. Nyt olen kuitenkin päivän aikana lisännyt tuotteita, värivalikoita, tuoteryhmiä, kuvia, esittelytekstejä, yritystietoja. Monta tuntia meni, ja vasta tuoteasiat alkavat olla kohdillaan. Nyt vielä kaikki ostamiseen, maksamiseen, kuljetukseen ja asiakaskommunikointiin liittyvät asiat ovat tekemättä. Alan katsella muiden verkkokauppoja aivan uusin silmin. En ollut tajunnutkaan, miten paljon kaikkea se vaatii.

Keinumisen hyviä vaikutuksia

Aioin laittaa Seestelivingin Facebook-sivuille pienen päivityksen keinutuolissa istumisen eduista, mutta kun aloin kaivella nettiä, niitä löytyi niin paljon, että kokoan niitä pidemmästi tänne.

Keinumisella on tutkitusti monia terveysvaikutuksia. Mm. Ilkka Väänänen on tutkinut keinutuolissa "harjoittelun" vaikutuksia iäkkäämmillä ihmisillä ja havainnut, että keinuminen edistää jalkojen toimintakykyä ja lisää lihasten voimaa sekä vähentää turvotusta. Nancy M Watsonin tutkimusten mukaan keinuminen vähentää dementoituneiden vanhusten masennusta ja hermostuneisuutta sekä vähentää heidän kipulääkkeiden tarvettaan. Keinuminen vahvistaa mitattavasti myös vatsalihaksia, koska keinumisliike saadaan aikaan juuri vatsalihaksia käyttämällä. Puolen tunnin päivittäisellä keinumisella saadaan aikaan positiivisia vaikutuksia.

Yhdysvalloissa Anne Ayres on havainnut keinutuolissa keinumisella olevan positiivisia vaikutuksia sikiön hermoston kehittymiseen, ja suosittelee odottaville äideille 5-10 minuutin keinuntaa kaksi kertaa päivässä raskausviikosta 10 eteenpäin. Yhdysvalloissa on myös havaittu, että keinutuolissa keinumalla keisarinleikatut äidit paranevat nopeammin.

Tutkimusten mukaan keinuminen myös rauhoittaa ja helpottaa aistiyliherkkien lasten oloa. Keinuminen kehittää tasapainoa ja ADHD:sta kärsiville keinuminen tuo usein helpotusta. Liike lisää lasten oppimis- ja ongelmanratkaisukykyä sekä kehittää luovuutta ja itsetuntoa.

Tuoreille äideille iloinen uutinen on, että samalla kun on vauvan kanssa läheisessä kontaktissa ja vahvistaa raskauden jälkeen heikentyneitä vatsalihaksiaan, voi istua rauhassa hyvässä asennossa ja katsoa telkkua :) Isätkin tietysti hyötyvät istumisesta vauvansa kanssa mukavasti. Koska Syli-keinussa on niin hyvä istua, säästytään myös niska- ja hartiajumeilta, jotka muuten uhkaisivat imettäjää tai pulloruokkijaa. Tutkimusten mukaan rintamaitoakin heruu vuolaammin, kun äiti on rentoutuneessa olotilassa, ei joudu jännittämään lihaksiaan, eikä mihinkään satu. Seestelivingin Syli-keinutuoleja pääset ihailemaan täällä.