Sylin tarina

Ajattelin koota Syli-keinun kehitystarinan yhteen postaukseen, koska tähän asti olen puhunut Sylistä vain Tuotteena, eikä ole ollut mahdollisuuksia lisätä kuvia tai muutakaan. Tässä on välillä vähän kertausta vanhoista kirjoituksistani.

Syli sai siis alkunsa, kun hoitelin omia pikkuisiani. Imetin heitä huonoissa asennoissa ja jouduin selkäjumien takia hierojalle. Varmasti osansa on nykyihmisillä niin yleisissä istumatöissäkin. Mummulani saunassa, kylässä, jonka nimi on Kutala, oli kuitenkin hyvä imetysasento. Jalat sai nimittäin hienoon kulmaan siihen jalkatuelle, kuinka sitä nyt sitten nimitetäänkään. Tästä huomasin laittaa itsekin jalkojeni alle pahvilaatikon, kun imetin kotona nojatuolissa. Nilkatkaan eivät väsy, kun kantapään avulla ei tarvitse nostaa polvia ylemmäksi tukemaan vauvaa. Tässä silloinen imetystyylini. Asento oli ergonominen, mutta siihen päästiin vaikeasti.

 

Menin Uusyrityskeskukseen juttelemaan asiastani, ja sain onneksi innostuneen vastaanoton rouvalta, joka itse olisi kaivannut jotain vastaavaa tuotetta vastasyntyneiden teho-osastolla omaa vauvaansa aikanaan hoidellessaan. Sain draivia jatkaa. Tein liiketoimintasuunnitelman ja etsin kontakteja, jotka auttaisivat suunnittelussa:keinutuolivalmistajia, puuseppiä, muotoilijoita... Yksi kerrallaan kaikki kieltäytyivät tai osoittautuivat niin kalliiksi, ettei ilman suuria pankkilainoja olisi päästy eteenpäin. Lopulta yrityskummini kautta löysin ensin valmistajan ja sitten suunnittelijaksi Nina Mäkelän. Mukavia ihmisiä, joiden kanssa on helppo työskennellä. Valmiita auttamaan ja tukemaan vaikeissa paikoissa. Ennen kaikkea kokeneita.

 

Nina kuunteli tarkasti, mitä halusin, näytin paljon kuvia. Sitten alkoi hänen ideointityönsä. Sen tuloksena oli useita luonnoksia, joista toteutettiin Helmi, joka myöhemmin nimettiin Syliksi. Alla ensimmäinen luonnos ja siitä toteutettuja versioita.

 

Kun olimme päässeet suurista asioista yksimielisyyteen, alkoi keinutuolin yksityiskohtien hinkkaus. Selkänojaa tehtiin kaltevammaksi, käsinojien korkeutta muutettiin monta kertaa. Käsinojien muodostamaa "syliä" pehmennettiin. Jalaksia muokattiin kauniimmiksi ja sellaisiksi, että keinumisliike tulee helposti, eikä taaksepäin kaatumisen oloa tule. Istuimen materiaalia muutettiin ja sitä muotoiltiin kapeammaksi ja linjoiltaan istujaa myötäilevämmäksi. Istuimme Sylissä vuorotellen ja tunnustelimme, miten mukavalta se tuntuu eripituisilla istujilla. Käytössä oli myös testivauvoja; sekä nukkeja, että oikea pikkuinen. Lopulta edessä oli se suuri päivä, jolloin näimme ensimmäisen maalatun, koekäyttöön valmiin version.

Oikeiden kontaktien löytymiseen meni puoli vuotta ja monen monta puhelinsoittoa ja sähköpostia. Muotoiluun ja hiomiseen meni sitten toiset puoli vuotta. Lopussa kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että en ole sittenkään pysynyt oikein tilanteiden tasalla. Mm. logo ei ollut vielä suunniteltuna, kun Syli jo oli lähdössä koekäyttöön.

Kiitän kaikkia, joilta olen saanut rohkaisua ja neuvoja tähän mennessä :)

Koekäyttöjakso kestää vielä viikkoja. Olemme saaneet arvokkaita kehitysehdotuksia. Kun nettikauppa aukeaa, myyntiin tulevat koetellut ja hyviksi havaitut Tuotteet :)

Lisää tietoa Syli-keinutuoleista ja yrityksestäni www.facebook.com/seeste

Ekat messuni myyntipuolella-suu kipeänä

Edellisessä elämässäni olin töissä isossa rakennuksessa, jonka alakerrassa aina silloin tällöin oli tuote-esittelyjä yrityksiltä, joiden ajateltiin kiinnostavan talossani työskenteleviä. Näimme ilmoitukset sisään tullessa, tarkistimme, onko tarjolla kahvia ja pullaa, kävimme pakosta turisemassa pari minuuttia tutun edustajan kanssa, haimme pullat ja menimme omaan kahvitilaamme syömään pullia ja juoruilemaan. Päätin, että en ikinä mene myyntityöhön.

Ja niin vain olin ekoilla messuillani myyntipuolella sunnuntaina. Rasituin niin, etten ole edes jaksanut päivittää kuulumisia... Messut tulivat niin yllättäen, että en ehtinyt paljoa valmistautua. Printtasin kyselylomakkeita koekäyttäjille, pakkasin mukaan pari lehteä rekvisiitaksi, kannoin keinun auton perään ja lähdin matkaan. Koska olin niin viime tipassa, en ehtinyt edes käydä ostamassa kukkia pöytäni koristukseksi. Enkä ehtinyt jännittääkään.

Paikalla oli paljon myyjiä, lähes kaikki nuoria naisia. Tapasin uudestaan Vernadan koruyrittäjän, jonka tapasin jo aiemmin some-koulutukstilaisuudessa. Hänen myyntipöytänsä oli omani vieressä ja ihastuinkin monikäyttöisiin koruihinsa. Sain myös paljon hyödyllisiä kontakteja yrittäjiin, jotka ovat jo ohittaneet ensivaiheen vaikeudet. Voin nyt kysellä heiltä verkkokauppa-alustoista ja muusta tuntemattomasta.

Ovet aukesivat klo 11 ja heti tuli tuoliini istumaan punatakkinen herra, jonka antama palaute oli niin mukavaa, että päivä alkoi tosi hyvin. Välillä ihmisiä oli jonoksi asti, välillä oli hiukan hiljaisempaa. Olin tosi iloinen, koska koeistujat kiittivät niitä asioita, joihin olemme ideoinnissa ja muotoilussa kiinnittäneet erityistä huomiota: istuma-asennon mukavuus, keinun pienuus, raikas ulkonäkö ja se, että keinu ei tunnu menevän "yli" taakse, kun siinä keinahtaa ekan kerran. Muutamia kehitysehdotuksiakin tuli, mikä oli hyvä. Koska keinussa on tähän asti istunut alle 10 ihmistä, oli näiden yli 100 ihmisen kokeilu merkittävä parannus. Väri keräsi myös paljon huomiota.

Päivän jälkeen huomasin, että olin juonut aivan liian vähän, olin tosi nälkäinen, suuhuni koski kovasta puhumisesta ja jalat vasta olivatkin kipeät, lantio, reidet, polvet, sääret, pohkeet, nilkat ja jalkapöydät särkivät. Ajo kotiin ei sujunut mitenkään pirteissä tunnelmissa. Onneksi matka ei ollut pitempi.

Mutta ensimmäinen markkinointitilaisuus meni hyvissä tunnelmissa. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja opin paljon uutta ja tutustuin uusiin ihmisiin. Lisäksi tapasin aivan yllättäen vanhan lapsuuden kaverin, jonka kanssa olimme pitkään ystäviä ala-asteella. Häneltä oli luontevaa kysyä lupaa julkisesti levitettävään kuvaan. Kuinka tyytyväisiltä koekäyttäjät näyttävätkään :)

Vaan mistä löytyisi kuvattavaksi keski-ikäisiä herrasmiehiä? Se on seuraava tavoitteeni.

Nyt muuten Seesteliving löytyy Facessakin pelkällä hakusanalla Seeste. Kyse oli ehkä tykkäyksien määrästä.

Turkoosi keinu ja Designsunnuntai Seinäjoen Rytmikorjaamolla

Turkoosi Syli-keinu näytti niin söpöltä, että alkoi harmittaa, kun en tajunnut ottaa siitä kuvia ilman istujia. Käväisin siis uudelle visiitillä ystävän vauvaperheessä. No sehän ei varsinaisesti haitannut, koska keskiviikkona olin niin kiireinen, että en ehtinyt edes uutta vauvaa ottaa syliin. Nyt pääsin korjaamaan ongelman ja sain myös suklaisia muffinsseja, joita perheessä on leivottu ristiäisiä varten useita eri versioita.

Eilen illalla huomasin, että Seinäjoella, tarkemmin Rytmikorjaamolla, järjestetään sunnuntaina Designsunnuntai. Siellä paikalliset (Pohjanmailta kotoisin olevat kai lähinnä) muotoilijat, suunnittelijat ja käsityöläiset voivat esitellä ja myydä tuotteitaan. Kyselin, että voiko näin viimetipassa ilmoittautua. Ja sieltähän löytyi paikka, pöytää ei kyllä ollut vapaana, mutta sitähän ei keinulle oikeastaan tarvitakaan. Sunnuntaina klo 11-17 Seesteliving edustaa siis siellä, koekäyttäjälomakkeiden kanssa. Tule toteamaan, kuinka pieni keinu voisi sopia sinunkin kotiisi ja osallistu samalla oman keinun arvontaan. Designsunnuntailla oli toki mielenkiintoista ohjelmaakin, ja myyjäkollegoiden tuotteet näyttivät houkuttelevilta. Ainakin printtitaidetta, valtavirrasta poikkeavia koruja ja keittiötekstiilejä näytti olevan tarjolla.

Syli-keinu kohtaa koekäyttäjät

Ja niin kaikki Tuotteeseen liittyvä on viimein julkista. Kyseessä on siis keinutuoli, joka ei ole vain kaunis, vaan jossa on myös erittäin hyvä istua. Keinun käsinoja muodostaa puoliympyrän ja pitää istujaa vähän niinkuin sylissä. Syli kuvaa myös sitä, että istujalla on hyvä ja rento olo.

Keinutuolissa on poikkeava jalkatuki erityisen hyvän istuma-asennon saavuttamiseksi. Jalkatuen päällä jalat voivat olla rennosti ja lonkat saavuttavat lepoasennon. Jalkatuki nostaa polvia ylemmäksi kuin normaalisti käytössä olevat istuimemme. Polvet ylempänä on parempi imettää vauvaa, lukea kirjaa taaperolle, tehdä käsitöitä, käyttää tablettia tai lukea lehteä... Kuvassa oleva tuoli on tänään viety koekäyttöön Villa Meri-Björköön. Tuolin runko on pehmeän valkoinen ja helmet ovat pintakäsiteltyä koivua mahdollisimman luonnollisessa värissään. Syli on koekäytössä Meri-Björkössä pari viikkoa. Nappasin kuvia tuulisella rannalla:

Vein yhden tuolin myös Vestikseen, se on väritykseltään pehmeän harmaa, osa helmistä on hennon vaaleanpunaisia ja osa hennon vaaleansinisiä. Värit ei kyllä näy kunnolla tässä kuvassa. Kiitos mallina olleelle perheelle :)

Ja kolmas koekäyttökeinutuoli kannettiin ystäväperheelle, jossa on juuri parin viikon ikäinen vauva.

Se on kauniin turkoosi ja sopii heidän valkoiseen kotiinsa kuin nakutettu. Kiitos heillekin, että herättivät vauvansa kuviani varten. Tuote 2 meni myös heidän kotiinsa koekäyttöön. Kaikissa koekäyttöpaikoissa on kyselylomake. Lomakkeen täyttäneiden kesken arvotaan yksi Syli-keinu.

Ja hyvän istuma-asennon lisäksi Syli-keinussa on vaihdettavat helmet. Eli kun käyttäjä kyllästyy vaikkapa valkoisiin palloihin, hän voi irrottaa selkänojan ylälaudan ja vaihtaa osan palloista punaisiksi. Tadaa, keinun ilme vaihtuu kokonaan. Kesäksi vaaleita palloja, talveksi tummempia. Koska kyseessä on kestävä suomalainen laatutuote, sisustuksen muotiväritkin ehtivät muuttua moneen kertaan keinun elinkaaren aikana.

Ja tässä vielä yrityksen logo. Facebook-sivutkin on avattu, vaikka materiaali on hieman alkutekijöissään... Tosin, kun Facessa etsii sanalla Seeste, ei sieltä ainakaan tänään päivällä vielä tullut mitään yritykseeni liittyvää, vaan aivan muita tuloksia. Joku arveli, että löydettävyys paranee, kun Seeste saa lisää tykkäyksiä?

Logo, fontit ja aikamuoto

Seestelivingille luodaan ensimmäisiä markkinointitekstejä. Heti tulee monta periaatteellista asiaa, joita pitäisi pohtia. Viestiikö yritykseni minä-muodossa, me-muodossa vai epämääräisesti passiivissa? Olen tutustunut pienten yritysten tuotteisiin ja samalla nettisivuihin, ja niistä löytyy kaikkia näitä tapoja.

Käytänkö viestinnässä nimeä Seesteliving vai pelkkä Seeste?

Laadimme myös kyselylomaketta koekäyttäjille, pitäisikö aikamuodon olla preesens vai imprefekti? Mikä fontti valitaan logoon, entä viestinnän leipäteksteihin, käyntikortteihin ja Tuotteen mukana toimitettaviin käyttöohjeisiin? Jostain pitäisi saada Tuotteeseen liimattavat tuotetarrat sekä Tuote3:n saumaan liitettävät logon ja pesuohjeen sisältävät merkit.

Koekäyttöön tarkoitettujen Tuotteiden maalivärit on valittu. Logo on suunnittelun alla, en ole vielä nähnyt yhtään ehdotusta, mutta olen kertonut, millaisista logoista pidän ja en pidä. Tuotteen nimeksi löytyi hyvä, suomenkielinen sana, mutta se ei ole kovinkaan käytännöllinen ulkomailla. Toisaalta, onhan meilläkin Järpen-hylly Ikeasta. Se on jäänyt erityisesti mieleeni, koska tulin katsoneeksi silloin vuosia sitten, mitä se tarkoittaa: Pyytä. Siis sitä lintua. Tässä Daniele Occhiaton kuvaamana.

Mahdollisesti pystyn esittelemään kuvia Tuotteesta jo ensi viikolla, odotan innolla. Tuote2 ei ole edistynyt, mutta Tuote3 on ottanut harppauksen eteenpäin. Voin kohta antaa senkin lähipiiriin koekäyttöön :)



Puiseva pääsiäinen ja peiponlaulu.

Pääsiäistä vietettiin puutalkoiden merkeissä. Joku voisi puhua jopa työleiristä. Toimistotyötä tekevän nykyihmisen elämässä on kuitenkin mukavaa vaihtelua, kun joku sanoo selvästi, että kaada nuo viisi mäntyä, polta oksat ja saata puut pinoon. Tässä lopputulos ilta-auringon kajeessa:

Mökillä on joskus ollut pelkoa polttopuiden loppumisesta. Monen monituista vuotta sitten. Siksi kai niitä aina hamstrataan. Nytkin puuliiteri on kattoparruja myöden täynnä ensiluokkaista puuta.

Tuote on muuten myös valmistettu kokonaan kotimaisesta koivusta, täyspuuta.

Mutta kokosta tuli komea ja pupukin kävi tiputtelemassa metsään muniaan lasten ja aikuisten onneksi. Viikonlopun luontobongauksen virkaa toimitti kettu, jonka näimme jolkottelemassa järven jäällä. Niin ja tietysti kevään ensimmäinen kuulemani peiponlaulu, kevät on siis virallisesti alkanut.