Marenkikakun marengit tein tavallisella marenkiohjeella, johon käytettiin 4 valkuaista, 2,5 dl sokeria ja vajaa teelusikkaa etikkaa. Ohjeessa mainittiin pikkumarenkien kypsyvän kymmenessä minuutissa, mutta isoja marenkilevyjä paistoin tunnin 70 asteessa kiertoilmassa. Kuuman haihduttua huomasin niiden olevan vielä raakoja, joten paistoin vielä tunnin 50 asteessa. Kakun täytteeksi tuli soijakermavaahtoa ja karviaisia.
Kermakakun ohje on mummuni vanha:
4 munaa
150g sokeria
80g vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Mitä kauemmin jaksat vatkata, sitä parempaa tästä tulee. Mummu tekee kakun aina monitoimikoneella, koska sillä pitkäkin vatkaus käy kätevästi. Kuivat aineet lisätään ja kakkua paistetaan 200 asteessa n. 30 min tai vähän yli. Jos taikinaa jaksaa vatkata tosi pitkään, kakku nousee paistamisen aikana. Siksi itse virittelin leivinpaperista reunat kakkuvuokaani. Ensin meinasin teipata ympyrän kiinni, mutta epäilin, että uunin kuumuus voisi sulattaa teipin? Siksi päätin "liimata" suikaleet yhteen ruokaöljyllä.
Kostutukseen käytin viinimarjamehua. Kakun täytteeksi laitoin karviaissosetta maustettuna muutamalla murulla sokeria sekä soijakermavaahtoa. Päälle kermavaahtoa ja runsaasti punaisia viinimarjoja (jotka muuten sain naapurista, kiitos Irmeli). Vanhojen valokuvien inspiroimana laitoin koristeeksi vielä viinimarjapensaan lehtiäkin.
Marenkikakusta tuli makean ja kirpeiden marjojen liitto. Kermakakku oli vähemmän makea, ja kirpeät marjat toimivat siinäkin. Soijakermavaahto toimi kummassakin erinomaisesti. Tosin sitä sai vatkata aika kauan, eikä se siltikään tullut "kovaksi". Pysyi sentään kakkujen päällä. Maku siinä oli makea ilman sokeriakin, eli suolaisiin ruokiin ei selvästikään kannata laittaa.
Tässä lopputulos:
Kiitos juhlijoille :) Ja miehelle, joka tiskasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti