Sylit meteoriittikraatterissa+75 000 ihmistä

Kolme Syli-keinua vietti pitkän viikonlopun Sundomin kylässä, Söderfjärdenin meteoriittikraatterissa. Tarkemmin vielä siellä järjestetyissä Suviseuroissa! Sylien lisäksi myös 3 imetystyynyä sai ensimmäisen isomman kasteen. Kävimme paikan päällä eilen sunnuntaina hieman tutustumassa meininkiin. Tunnelmaan virittäydyimme jo matkalla Suviseuraradion avulla. Vastaan tulijat (seura-alueelta poistujat) ruuhkauttivat tien toiseen suuntaan, vaikka kello oli jo lähempänä kahdeksaa illalla. Ilmakuvalaskennan mukaan paikalla oli sunnuntaina n. 75 000 ihmistä, ja heille kauppa, apteekki, terveysasema, posti, pankkiautomaatti ja kaikki muu, mitä kaupungillinen ihmisiä tarvitsee viikonloppuna. Sekä tietysti imetysteltta! Siellä Sylit keinuivat ja pääsivät hyvin tositoimiin. Kävin katsomassa teltassa ja keinut olivat saaneet hyvän vastaanoton käyttäjiltä ja ihastelua ulkonäöstä muiltakin.

 

 

Imetystelttaa oli ihanasti somistettu matoilla ja seinillä roikkuvilla kankailla. Teltassa käydessäni paikalla oli yli kymmenen äitiä hiljaisena mussuttavine vauvoineen :)

Lapset ovat pari päivää mummulassa, voi tätä ihmeellistä oloa. Tarkoitus oli
-täyttää uusia imetystyynyjä (sain uuden erän lampaanvillaa tyynyjen täyttämistä varten),
-tehdä verkkokauppaan muutama parannus saamieni ehdotusten mukaisesti
-seurata, miten perjantaina kuljetukseen lähteneet Sylit ovat maailmalla kulkeneet
-tehdä päivityksiä somessa
-etsiä raaka-aineita ja inspiraatioita uusiin tuotteisiin
-käydä kävelyllä ja nauttia ekasta kunnollisesta kesäpäivästä Vaasassa tänä kesänä

Mutta olenkin
-käynyt hammaslääkärissä (kiilteestä oli lohjennut pala, ei onneksi reikää)
-käynyt hierojalla (hieroja on todella taitava miekkonen, joka, varmaan huomaamattaan, murahtaa hiljaa tyytyväisenä aina kun löytää sormillaan kipeän paikan. Ja niitä selässäni riittää. Tutustuin häneen aikanaan raskausajanhieronnassa käydessäni, ja sen jälkeen olen aina käynyt luonaan kun selkä on äitynyt liian pahaksi)
-imuroinut autot
-tehnyt kierroksen vaaterumbaa. Laittanut siis pois liian pieniä ja ottanut esiin isompia x2
-käynyt kaupassa

Josko sitten huomenna?

Aargh

Tämä verkkokaupan viilaus saa minut hulluksi! Onneksi sain ammattilaisen tekemään lay-outin, mutta itse pitää tehdä kaikki pikkusälä! Oon monta päivää jo tehnyt sitä jokaisena vapaahetkenä (ja ei niinkään vapaina hetkinä myös). Selvitellyt maksuasioita, toimitussopimuksia, toimitusaikoja. AAH! Nyt se on melkein valmis, kuvia vain puuttuu (koska tiedonsiirtokaapeli on jossain muualla kuin minulla) ja testiostoa pitäisi kokeilla, mutta en keksi, mistä se löytyy tässä verkkokauppa-alustassa. JA toimitustavoissa on myöskin joku häikkä. Kun yritän tilata kotiinkuljetuksen, systeemi antaa oletuksena lähi-Siwan. Kunhan saan nämä pienet jutut selvitettyä, pääsette kaikki katsomaan, miltä kaupassani näyttää.

Keinumisen hyödyt toimistoissa

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon siitä, miten istuminen työpaikkojen toimistoissa, autoissa ja vielä illalla sohvalla tai tietokoneen ääressä on pahasta.
 

Ratkaisuksi on tarjottu kävelykokouksia, seisontakokouksia ja kahvitaukojen viettämistä seisaallaan. Yksi ilmeinen ratkaisu ovat sähköpöydät, jotka yleistyvätkin työpaikoilla. Nykyteknologia on vastannut istumisen haittojen rummutukseen tarjoamalla kuluttajille aktiivisuusrannekkeita, joiden avulla omia pitkän istumisen jaksojaan voi yrittää vähentää. Puhelimiinkin on saatavissa muistutuksia, jotka tunnin välein kehottavat vaikkapa tekemään viisi kyykkyliikettä. Kaikkia näitä on kokeiltu oman työpaikkani toimiston väen keskuudessa, siitäkös se riemu repeää kun ihmiset vuoron perään nousevat kyykkyjään tekemään...

On myös lanseerattu termi "dynaaminen istuminen" (dynamic sitting), jolla tarkoitetaan istumista istuimella, joka mahdollistaa tai pakottaa istujan liikkumaan. Tasapainon ylläpitäminen lihaksilla, jalkojen liikuttaminen, asentojen helppo vaihtaminen, haitallisten asentojen estäminen, kaikki tämä luetaan dynaamiseksi istumiseksi. Staattinen istuminen on tämän vastakohta. Istutaan paikoillaan, samat lihakset kuormittuvat jatkuvasti ja selkärangan nivelet ovat pitkään samassa asennossa. Selkärangan nikamien staattinen kuormitus rasittaa välilevyjä, jotka painuvat kasaan. Seurauksena ovat nykyään niin tutut selän, niskan ja jalkojen kipuoireet.

Esimerkiksi jumppapalloa voidaan käyttää dynaamisena istuimena. Tietokonetta käyttävillä toimistotyöntekijöillä havaittiin kolmannes enemmän vartalon liikkeitä ja kaksi kolmasosaa enemmän lihasaktiivisuutta lantion alueella jumppapallolla istuttaessa verrattuna tavanomaiseen toimistotuoliin (Kingma, 2009).

Keinutuoli on yksi varhaisimmista dynaamisista istuimista. Keinumisen liike vaihtaa painopistettä selän nikamissa vähentäen paikallista kuormitusta. Lisäksi vartalon lihakset työskentelevät keinumisliikkeen aikaansaamiseksi. Asento vaihtuu vaivatta, nopeasti ja usein painopistettä hieman siirtämällä. Aktiivisuusrannekkeella tekemäni kokeilu myös paljasti keinumisen aktiiviseksi toiminnaksi. Nämä ominaisuudet tekevät keinusta varteenotettavan vaihtoehdon yritysten dynaamiseksi istuimeksi. Syli-keinussa myös jalkatuki nostaa polvet ylemmäksi, jolloin lantio ja alaselkä tulevat optimiasentoon ja rentoutuvat. Kauniisti kaartuvat käsinojat muodostavat Sylin ja ovat optimaalisella työskentelykorkeudella. Syli on lisäksi tosi kaunis!



 

 

Tunnettu amerikkalainen keinutuolin käyttäjä oli John F. Kennedy, jolle lääkäri oli määrännyt keinussa istumista selkäkipujen vuoksi. Keinussa onnistui työntekokin. John on vain joutunut nostamaan jalan toisen päälle saadakseen asiakirjat tarpeeksi ylös. Samalla alaselkään tulee turhaa kiertoa ja rasitusta. Sylissähän tämäkin ongelma on poistettu jalkatuen avulla! Polvien päällä paperit, tabletti tai läppäri nousevat sopivalle työskentelyetäisyydelle helposti.

Liike (juokseminen, keinuminen, hyppiminen, kiipeily jne.) lisää itseluottamusta, tiedon muistamista, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Muiden positiivisten vaikutusten lisäksi.

Syli ei tietenkään sovi perinteiseen työskentelyyn pöydän ääressä tietokonetta näpytellen. Sylin vahvuudet ovat neuvotteluissa, asiakastapaamisissa, taukotiloissa... Suomalainen IT-firma on ilokseni ottamassa Sylin koekäyttöön erillisenä työpisteenä: Tietotyöläinen voi sopivassa työnsä vaiheessa valita Sylin työpisteekseen. Saan nopeasti tietoa siitä, milloin Syli valitaan, miksi, ja mitä etua työntekijä tai yritys Sylistä saa.

Syliä markkinoitu Senaatintorilla!

Oma osuuteni Pop-up Pohjanmaa-tapahtumassa (vastedes PUP) alkoi perjantaina. Tulin majapaikastani Espoosta bussilla Kamppiin. Vastassa oli todellista suurkaupunkitunnelmaa, sillä heti Narinkkatorilla soitti Kaartin orkesteri niin jammailevaa musiikkia, että alkoi aivan hymyilyttää. Kiva alku päivälle! Tosin satoi, mutta säätiedotuksen mukaan se olisi ohimenevää.

Ratikasta löysin oikealle teltalle, ja tapasin siellä taidepaja Malaktan mukavat naiset Majan ja Meijun. Syli-keinutkin olivat jo löytäneet tienstä paikalle, olin helpottunut. Majan ja Meijun kanssa sisustimme teltan: levitimme matot, kokosimme osan huonekaluista, purimme askartelutarvikkeet kuljetuslaatikoista. Keinun esittelyyn Senaatintori ei totisesti ole paras mahdollinen paikka: En ole koskaan huomannut, että se on oikeastaan rakennettu isoon mäkeen ja vietti omankin telttamme kohdalla niin, että askarteluun käytetyt pallot vierivät viuh vain teltasta ulos, jos tippuivat maahan. Keinutuolikin oli siis jatkuvasti etunojassa :( Kunnes ihana Jukka neuvoi laittamaan keinun sivuittain. Johan alkoi lyyti kirjoittaa.

Taidepajan tarkoituksena oli askarrella oma pohjalainen, ja ottaa siitä sitten kuva sosiaaliseen mediaan #minunpohjalaiseni #minösterbottning valitsemiensa pohjalaisten maisemien kanssa. Teltassa oli vessapaperirullia, styroksipalloja ja lisäksi kaikkea, mitä kuvitella saattaa askartelussa tarvittavan. Papereita, kankaita, nappeja, paljetteja, pitsejä, nauhoja, liimaa, hileitä, tusseja, lankoja... Lapset ja aikuisetkin innostuivat askartelemaan varsinaisia taidonnäytteitä :) Ohessa omani, mukana jäätelö, pyöräily, kurki ja aurinko.














Ihmisiä alkoi hiljakseen valua tapahtuma-alueelle. Lapsia tuli telttaan askartelemaan ja ohikulkijat kiinnittivät keinutuoliin ansaittua huomiota. Useat vanhemmat herrat ja rouvat tulivat hypistelemään Sylin helmiä. Lapset halusivat keinuun. Lapsiperheiden vanhempia kehotin istumaan. Suurin osa oli ilahtuneita tuolin toiminnallisuudesta ja kauneudesta. Moni kyseli, mihin Syli on tulossa myyntiin. Sain kannustusta myös ulkomaiden markkinoille. Ensimmäiset kaupatkin syntyivät, ja lupasin kotiinkuljetuksen kotiin kaupan päälle :) Jippii! Lisäksi sain yhden keinutuolin kokeiluun kotimaiseen luovanketterään IT-alan yritykseen. Ensiesittelyssä ollut imetystyyny sai tyytyväisen vastaanoton.

Sää helli tapahtumaa molempina päivinä. Vaasalaisena koin kevään ensimmäiset päivät ilman takkia. En huomannut varoa ja paloin heti :( Lauantaina laitoin huivin suojakseni.



















Lauantaina koettiin myös erikoinen tapahtuma, sillä Suurkirkossa vihitylle hääparille laulettiin tapahtumalavalta kaunista balladia. Pari ja vieraat seisoivat kirkon isoilla portailla ja torillinen väkeä liikuttui heidän kanssaan.

Messut päättyivät viideltä Krista Siegfridsin esittämään Spice Girls klassikkoon Wannabe, ihana päätös tapahtumalle sekin. Sitten vain kamoja kasaan.

Syli päätyi takaisin kuljetusrekkaan.

Tarkoitukseni oli lähteä heti ajamaan kotiinpäin, mutta jalkani olivat niin väsyneet, etten olisi varmasti pystynyt painamaan kaasuakaan... Lojuin pari tuntia Espoossa sohvalla keräämässä voimia.

Nyt Sylit ovat taas olohuoneessamme odottamassa seuraavia seikkailuja :)

Harhailua sosiaalisessa mediassa

Läheiseni tietävät, että olen kai jotenkin myöhäsyntyinen sosiaalisen median käytössä. Kerron taustoja:

Kun Facebook rantautui Suomeen (koska se nyt oli?) hyvä työkaverini hyvin vanhassa työpaikassani intoutui siitä. Siellä kului tunteja, kaikenlaisia pelejä ja testejä. Ihmissuhteetkin sai hyvään solmuun kun lauantain ja sunnuntain välisenä aamuyönä siellä tykkäili vääristä ihmisistä. Koska olen koukuttuvaa lajia, päätin, että jätän facen muille, etten koukuttuisi siihen. Ja välttelinkin facebookia viimeiseen asti. Noin vuosi sitten taisin perustaa tilin, että saisin hieman harjoitella ennen kuin yritykseni alkaa toimia somessa. Veljeni on ainoa ystäväni... Harjoitusmielessä :) Oikeat ystäväni onneksi huomioivat facettomuuteni ja kutsuvat minua tapahtumiinsa perinteisemmin soittamalla, viesteillä tai sposteilla.

Noh, nyt yritykseni on Facessa ja olen ihan tyytyväinen siitä, miten olen sitä oppinut käyttämään (vaihdoin muuten facessa yrityksen nimen Seeste=Seesteliving. Tämä siksi, että sain viimein varattua sen nimiset domainit. Seesteliving on yritykseni virallinen nimikin). Mutta nämä jakamiset ja tykkäämiset on mulle vielä aika epäselviä. Jos ainoa kaverini tykkää jostain yritykseni julkaisusta, ja sitten katson hänen aikajanaansa, ei siitä kuitenkaan ole mitään merkintää siellä. Jos siis ajatellaan puhtaasti levikki- ja markkinointimielessä, olisi optimi, että tieto yrityksestäni, tuotteistani, kuvistani ja ilmapiiristä leviäisi mahdollisimman laajalle. Mutta miten se sitten leviää, ellei tykkäämällä? Kaveri tykkää tietysti myös yritykseni sivuista, mutta näköjään sekään ei auta tuomaan julkaisujani hänen omalle aikajanalleen. Vai miksi seinäksi sitä nyt kutsutaan?? Osaako joku selittää, miten tämä oikein toimii?

Sillä aikaa kun yritän selvittää faceen liittyviä käytännön juttuja (onnistuin muuten jopa lisäämään blogiini tuon face-linkin, joka vie Seestelivingin facesivuille, jippii), rekisteröidyin viimein yrityksenä myös Instagramiin. Instaankin olen yksityisesti kuulunut kokeilumielessä ehkä puoli vuotta. Säälittävämpää kuin facessa, seuraan ainoastaan Sarah Jessica Parkeria... Instagram tilini on @seesteliving ja siellä on nyt yksi kuva nähtävillä. Suuri osa keinuista otetuista ja muista kuvista on tietokoneella, ja nyt vasta opin, että sieltä on kuvia vaikeampi ladata instaan. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Ainakin nyt Pop-up Pohjanmaasta tiedän sitten ottaa kännykuvia ja jakaa heti salamana. Eikun seuraamaan, mikäli yhtään kiinnostaa :)

Ja sitten jään miettimään, mikä somekanava seuraavaksi pitäisi ottaa haltuun.

Syli-keinut matkalla Senaatintorille

Vein keinutuolit Pop-up Pohjanmaa-tapahtumaan järjestettävään yhteiskuljetukseen. Keräilypaikka oli Vaskiluodossa. Siellä olikin jo mennessäni siistissä pinossa isoja ja pieniä laatikoita. Omat keinutuolini eivät tietenkään sovi siisteihin pahvilaatikoihin, joten hieman epäröin kuljetuksen toimivuutta, tavarat kun olivat vähän sikin sokin maassa, sentään katoksen alla.

Jätin ekan tuolin katokseen ja lähdin hakemaan toista kotoa. Sillä aikaa oli paikalle onneksi saatu Fin-lavoja ja materiaaleja pakkauksen helpottamiseksi. Olipa paikalle saapunut myös aikamoisia tavarakasoja siistien pahvilaatikoiden rinnalle. Hienoa, että en ole ainoa :) Paikalla oli kaiken muun ohessa myös isoja grillejä, joten yleisön ruokatarjoilukin on taattu.

Asettelin siis Sylit lavoille, kiinnitin liinoilla ja pehmustin. Käärin vielä ympärille rullamuovia, sitä elmukelmun tyyppistä ohutta muovia, jolla voi lentokentillä päällystää matkalaukkunsa. Yhteystiedot ja määränpää torilla kylkeen. Ja sinne ne jäivät nököttämään. Toivottavasti löydän Sylit hyvässä voinnissa perjantaina aamuvarhaisella! Lisäksi jään odottamaan kauniimpaa säätä...

Meidän talo on keinukauppa

"Äiti, meidän talo on keinukauppa", sanoi vanhimmaiseni aamulla. Hetken mietittyään hän totesi, että minä olen se keinukauppias ja hän itse ja nuorimmainen ovat keinukauppiaan lapsia. Mieheni kysyi, että kukas minä sitten olen. Lapseni vastasi "isi". Ja lisäsi sitten, että "saat sinäkin asua täällä".

Tämä kuvastaa tämänhetkistä tilannetta: olohuoneessamme on neljä keinutuolia. Onneksi olohuone on iso, ja onneksi Syli-keinutuolit ovat pienempiä kuin tavanomaiset keinut. Kolmen Sylin lisäksi meillä on vielä vanha häälahjaksi saamamme keinutuoli. Ja totta puhuakseni mies mahdollistaa tämän "harrastukseni" hoitamalla lapsia ja kotia, kun liehun hoitamassa milloin mitäkin asioita (tai ihan vain kirjoittamassa sähköposteja ja maksamassa laskuja, miten niihinkin saa niin paljon aikaa kulutettua?)...

Kuulen säännöllisesti hämmästelyä siitä, miten ehdin edistää yritykseni asioita huolimatta kokopäivätyöstä ja 1- ja 3-vuotiaista. Noh, en ehdikään puoliksikaan niin hyvin kuin haluaisin. Nettikauppa on edelleen raakile. Ainakin 15 muuta keskeneräistä asiaa tulee heti mieleen sen kummemmin miettimättä. Joka viikko edistän useampaa, mutta joka viikko myös tulee eteen uusia asioita ja vaiheita. Ja sen ajan jonka ehdin, nipistän yöunista ja liikunnasta. Olen kesän hoitovapaalla työpaikastani, ja lapset ovat lomalla hoidosta. Ehdin sentään siis ulkoilla ja tavata muita äitejä päivisin leikkipuistoissa. Pyöräkärryn vetäminen kaupungille käy hyvin lenkistä, lapsetkin ovat lopettaneet riitelyn kyydissä istuessaan.

Mutta ainakin lajittelin juuri tähän asti kertyneet asiat kirjanpitäjälle lähetettäväksi. Toivottavasti löydän puuttuvat yrityksen tiliotteet jostain muualta? Täytyy opetella lisää järjestelmällisyyttä. Tein myös lisää imetystyynyjä aamupäivällä, otin aikaa kun täytin kaksi tyynyä, sitten täytemateriaali jo loppuikin.

Keinut olohuoneessa ovat päässeet mukavaan kotitestiin: lapseni ovat istuskelleet ja kiipeilleet niissä päiväkausia. Vanhimmainen spontaanisti kertoi myös tykkäävänsä keinuista ja niiden väreistä. Jo yksivuotiaani pääsee kiipeämään keinuihin, kun hieman keskittyy. Jalkatuki auttaa siinäkin. Tuen päällä on myös ilmeisen mukava istua :) Kuvissa mukana lampaantaljasta tehty istuinpehmuste. Pohjalaista laatua sekin, ja sitäpaitsi vesipestävä, jos sattuisi jotain vahinkoja.

Keinuthan ovat meillä kotona siksi, että lähetän niitä ensi viikon alussa yhteiskuljetuksella Pop-up Pohjanmaa-tilaisuuteen Helsinkiin. Sen jälkeen keinuja matkaa Seinäjoen keskussairaalan äitien koekäyttöön. Olen saamassa myös yhden haalean vaaleanpunaisen keinutuolin koekäyttöön, se on toinen tämän kauden kausiväreistä.

Mainoskuvaus - projektinhallintaa

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Se näköjään pätee tähänkin asiaan. Lisäksi tietysti ammattilaiset ja heidän neuvonsa, joiden avulla sain suunniteltua homman. Ja ehkä pientä onneakin: mikään ei hajonnut, lapset pysyivät hyvällä tuulella (enimmäkseen) ja vaatteetkin pysyivät siisteinä! Syli oli oikein edukseen, niinkuin pitikin.

Kuvaaja saapui paikalle ensimmäisenä. Kuvat otti Esa Siltaloppi ja assistenttinsa Niko. Sellaista valojen asettelun tarkkuutta en ollut tiennyt olevan olemassakaan. Lamppuja vietiin uloskin. Sekös lapsimalleja ihmetytti.

Malleja kaunisti Maria Uusihaka ystävänsä kanssa. Pienetkin saatiin houkuteltua istumaan edes pari minuuttia paikoillaan viitan alla.










Äidit pidettiin tyytyväisenä ruoalla ja juomalla ja äidit pitivät vauvat tyytyväisinä maidolla.

Kuvausvaatteet ovat Kappahlista ja niiden valinnasta vastasi Katriina Koskiniemi-Väisänen.












Tämä nuorimies menetti lopulta hermonsa. Onneksi kuvat saatiin nopeasti ja poika nukkumaan.

Oma roolini oli monipuolinen. Järjestin kaikki paikalle suunnilleen oikeaan aikaan, tarjoilin ruokaa, huomioin vähän lapsia siellä ja täällä. Osallistuin viimeiseen päätökseen käytettävistä vaatteista, sanoin sanani myös kuvista (kuvauspaikkojen, keinutuolien ja mallien järjestys oli sovittu jo etukäteen). Pesin useita kakkapyllyjä, jotta äitien kuvausvaatteet eivät sotkeutuisi. Vaihdoin vaatteita lapsille lukemattomia kertoja. Hyssytelin vauvoja, jotta äidit saivat olla kuvissa isompien lasten kanssa. Hypin keppihevosen kanssa pitkin olohuonetta saadakseni ilahtuneita kasvoja ja kutittelin kuvaajaa samassa tarkoituksessa. Sopisin hyvin kuvausassariksi tilanteeseen, jossa paikalla on paljon lapsimalleja :) Tällä kerralla se oli tietysti kohtuullisen helppoa, koska tunnen kaikki kuvattavat lapset lähes heidän koko elämänsä ajalta. Kun kuvaukset olivat ohi, oli edessä vielä lässähdys, kun kaikki tavarat piti siirrellä takaisin paikoilleen ja ylimääräiset tuotteet kannettava autoon ja kotiin. Onneksi matka ei ollut pitkä, hain loput Sylit tänään.

Kuvaustalon omistajapariskunta suhtautui heidän kotiinsa syntyneeseen sirkukseen uskomattoman kärsivällisesti ja uteliaasti. He hymyilivät vielä kun lähdin illalla! Mallit olivat ensikertalaisia ja myös uskomattoman hyviä :) Kuvaajakin antoi tunnustusta, kuulemma aivan kuin olisi ammattilaisia kuvannut. Kiitos ystävät, lapset, työkaverit ja anoppi (ei tosin minun anoppini). Olitte joustavia ja pärjäsitte tiukassa paikassa. Tai ainkin paikka oli tiukka minulle, ehkä ei muille ollenkaan?

Kuvien muuta sisustusta stailasi Sylin muotoilija Nina Mäkelä assistenttinsa Maimin kanssa. Näistä tilanteista mulla ei ole yhtään kuvaa laitettavaksi tähän, mutta taustat "virallisissa" kuvissa puhukoot puolestaan! Näin vedokset tänään ja olen tosi tyytyväinen suureen osaan kuvista. Kuvaaja säätää vielä väritykset kohdilleen ja pääsen jakamaan niitä kohta kanssanne.