Ekat messuni myyntipuolella-suu kipeänä

Edellisessä elämässäni olin töissä isossa rakennuksessa, jonka alakerrassa aina silloin tällöin oli tuote-esittelyjä yrityksiltä, joiden ajateltiin kiinnostavan talossani työskenteleviä. Näimme ilmoitukset sisään tullessa, tarkistimme, onko tarjolla kahvia ja pullaa, kävimme pakosta turisemassa pari minuuttia tutun edustajan kanssa, haimme pullat ja menimme omaan kahvitilaamme syömään pullia ja juoruilemaan. Päätin, että en ikinä mene myyntityöhön.

Ja niin vain olin ekoilla messuillani myyntipuolella sunnuntaina. Rasituin niin, etten ole edes jaksanut päivittää kuulumisia... Messut tulivat niin yllättäen, että en ehtinyt paljoa valmistautua. Printtasin kyselylomakkeita koekäyttäjille, pakkasin mukaan pari lehteä rekvisiitaksi, kannoin keinun auton perään ja lähdin matkaan. Koska olin niin viime tipassa, en ehtinyt edes käydä ostamassa kukkia pöytäni koristukseksi. Enkä ehtinyt jännittääkään.

Paikalla oli paljon myyjiä, lähes kaikki nuoria naisia. Tapasin uudestaan Vernadan koruyrittäjän, jonka tapasin jo aiemmin some-koulutukstilaisuudessa. Hänen myyntipöytänsä oli omani vieressä ja ihastuinkin monikäyttöisiin koruihinsa. Sain myös paljon hyödyllisiä kontakteja yrittäjiin, jotka ovat jo ohittaneet ensivaiheen vaikeudet. Voin nyt kysellä heiltä verkkokauppa-alustoista ja muusta tuntemattomasta.

Ovet aukesivat klo 11 ja heti tuli tuoliini istumaan punatakkinen herra, jonka antama palaute oli niin mukavaa, että päivä alkoi tosi hyvin. Välillä ihmisiä oli jonoksi asti, välillä oli hiukan hiljaisempaa. Olin tosi iloinen, koska koeistujat kiittivät niitä asioita, joihin olemme ideoinnissa ja muotoilussa kiinnittäneet erityistä huomiota: istuma-asennon mukavuus, keinun pienuus, raikas ulkonäkö ja se, että keinu ei tunnu menevän "yli" taakse, kun siinä keinahtaa ekan kerran. Muutamia kehitysehdotuksiakin tuli, mikä oli hyvä. Koska keinussa on tähän asti istunut alle 10 ihmistä, oli näiden yli 100 ihmisen kokeilu merkittävä parannus. Väri keräsi myös paljon huomiota.

Päivän jälkeen huomasin, että olin juonut aivan liian vähän, olin tosi nälkäinen, suuhuni koski kovasta puhumisesta ja jalat vasta olivatkin kipeät, lantio, reidet, polvet, sääret, pohkeet, nilkat ja jalkapöydät särkivät. Ajo kotiin ei sujunut mitenkään pirteissä tunnelmissa. Onneksi matka ei ollut pitempi.

Mutta ensimmäinen markkinointitilaisuus meni hyvissä tunnelmissa. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja opin paljon uutta ja tutustuin uusiin ihmisiin. Lisäksi tapasin aivan yllättäen vanhan lapsuuden kaverin, jonka kanssa olimme pitkään ystäviä ala-asteella. Häneltä oli luontevaa kysyä lupaa julkisesti levitettävään kuvaan. Kuinka tyytyväisiltä koekäyttäjät näyttävätkään :)

Vaan mistä löytyisi kuvattavaksi keski-ikäisiä herrasmiehiä? Se on seuraava tavoitteeni.

Nyt muuten Seesteliving löytyy Facessakin pelkällä hakusanalla Seeste. Kyse oli ehkä tykkäyksien määrästä.