Perjantaina aamulla, maatessani vielä sängyssä, päätin että nyt on aika kokeilla, miten oma tuoteideani kantaa. Puolitoista vuotta sitten sain idean mummulani saunassa istuessani ja olen sitä pyöritellyt. Mies lähti aikaisin töihin ja heräsin oven kolinaan. Kun sitten vielä makasin sängyssä, aloin pyöritellä vakavissani oman tuotteen kehittämiseen ja yrityksen perustamiseen liittyviä ajatuksia. Ja päätin, että nyt se alkaa.
Nyt täytyy löytää tuotteelle muotoilija ja valmistaja, kohderyhmä, markkinointikanavat jne. Sain veljeltäni vinkin, että uusia yrityksiä varten on yrityskeskuksia ja niinpä kotikaupungistanikin löytyi uusyrityskeskus. Soitin tutulle miehelle, joka lupasi ryhtyä mahdolliseksi riskirahoittajaksi ja sitten soitin lehteen, jossa tuotettani luultavasti voitaisiin mainostaa. Mietiskelin parisen tuntia, että teenkö itseni ihan naurunalaiseksi. Sitten soitin Uusyrityskeskukseen, jossa vastannut nainen ei nauranut ja nyt olen menossa sinne juttelemaan asiasta 27.1, jippii.
Mies tuli töistä ja kerroin, että ratkaisevat alkuaskeleet on nyt otettu, mies onnitteli. Äiti tuli kylään ja kerroin myös sille. Kysyin kaveriltani, tietääkö se ketään muotoilijaa, joka voisi olla kiinnostunut, mutta ei se tuntenut.
Tänä aamuna valvoin taas ja suunnittelin, millaisia mainoskuvia tuotteestani pitäisi ottaa. Sitten kun se lopulta saadaan muotoiltua. Taisin siis mennä vähän asioiden edelle.
Mutta pääpiirteissään tämä blogi kertoo matkasta, joka kuljetaan ideasta mahdollisesti toimivaksi yritykseksi. Voi olla, että koko blogi loppuu lyhyeen (esim. siihen Uusyrityskeskuksessa käymiseen), mutta voi olla, että iloista päivitettävää löytyy raskaiden päivien joukkoon. Koska ideani on uusi, en halua heti alkuun kertoa siitä liikaa. Ja anonyymisti kirjoitan nyt alkuun, etten vain tekisi itseäni naurunalaiseksi (sitähän suomalaiset eniten pelkäävät).
Huhuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti